Hyvinvoinnin ja elämysten siimeksessä
Luonto ja metsät ovat tärkeä osa ihmisen palautumista ja irti päästämistä arjesta. Etenkin Suomessa pöhistään metsäsuhteesta, jota halutaan myös kaupallistaa ja markkinoida ulkomaille. Historiallisesti metsä on ollut monelle suomalaiselle elinkeino, mutta nykypäivänä metsän rooli arjessa on muuttunut ja siihen liitetään erilaisia merkityksiä kuin aiemmin. Kaupungistumisen ja median räjähdysmäisen käytön kasvun myötä metsän rooli hyvinvoinnin lähteenä ja virkistäytymiskäytössä on korostunut ja samalla yhä useammalla suomalaisella nuorella ei kuitenkaan ole omakohtaisia kokemuksia luonnossa liikkumisesta.
Metsäkokemusten kirjoa laajentaa myös kokemukset erilaisista virtuaalimetsistä. Tutkimus on osoittanut virtuaalimetsien lieventävän stressiä, joten helposti saavutettavista, rauhoittavista, hyvinvointia edistävistä virtuaalimetsistä onkin tullut osa internetin mediamaisemaa. Metsätuotoksia löytyy videoista ja äänitteistä aina immersiivisiin virtuaalisiin kokonaisuuksiin (VR-metsä) asti. Tänä päivänä henkilökohtaiset kokemukset ja etenkin median luoma kuva metsästä ovat suuressa roolissa niin metsäsuhteen syntymisessä kuin sen merkityksellistämisessä.
Metsän, hyvinvoinnin ja VR-teknologian leikkauspisteessä piileekin mielenkiintoisia mahdollisuuksia, minkä takia halusimme autoetnografisten menetelmien avulla tarkastella suhteitamme metsään, merkityksiä, joita sille annamme ja haastaa niitä tekemällä retkiä niin virutaalitodellisuudessa kuin luonnossa.
Tutkimusryhmä Helena Hasselblatt, Sarina Pulkka, E.
Metsäilijät
Aktiivinen suurkuluttaja
METSÄSUHDE: “Metsä on toinen kotini. Se on minulle omaa aikaa ja rauhaa ja käyn siellä melkein päivittäin lenkillä koirani kanssa. Metsä on myös täynnä mieltä ruokkivia tarinoita ja satuhahmoja.”
VR-TEKNOLOGIA: Pääasiallisesti täysin uusi teknologia eikä kokemusta löydy juuri lainkaan.
Elämysretkeilijä
METSÄSUHDE: “Metsä on mahdollisuus ja seikkailu. Monesti sinne lähteminen on kuitenkin vähän ‘hankalaa’. Olen metsän sekakäyttäjä ja haluan tehdä siellä kaikkea mahdollista kirjan lukemisesta meditointiin ja urheiluun.”
VR-TEKNOLOGIA: Erittäin kiinnostunut VR:n potentiaalista. Päässyt kokeilemaan ja pelaamaan jonkun verran, mutta silti noviisi.
Satunnainen vierailija
METSÄSUHDE: “En juurikaan käy metsässä, enkä koskaan lähtisi sinne yksin. Mieluummin jään kotiin tekemään käsitöitä tai puuhastelen puutarhassa. Jotain kutkuttavaa ja houkuttelevaa metsässä kuitenkin on ja lasten kanssa retkeillessä oksistakin tulee pääkalloja.”
VR-TEKNOLOGIA: Muutama satunnainen kokeilu, mutta ei sen enempää.
Kentällä
Tutkimuskysymys
Millaisia ovat metsämetsä ja virtuaalimetsä koettuina ympäristönä?
Tutkimme millaisia kokemuksia metsä tarjoaa, ja millaisia merkityssisältöjä liitämme siihen. Koska metsässä vietetty aika on vähentynyt ja siihen liitetyt merkityssisällöt rakentuvat enemmän median kautta, halusimme vertailla metsäretkeä ja VR-metsäkokemusta kokonaisuuksina, jotka vaikuttavat myös toisiinsa. Lähestyimme ympäristöjä erilaisten teemojen kautta, joista osa oli konkreettisempia ja käytäntöjä kartoittavia ja toiset liittyivät enemmän mielikuviin ja tunteisiin.
VIERAILUKOHTEET
Koronaviruksen luomien haasteiden vuoksi teimme koko projektin etänä, minkä vuoksi retkeilimme kukin omilla tahoillamme. Suurin osa retkistä on tehty arjen puitteissä lähiluontoon, mutta myös muutama pidempi reissu kauemmas kotoa mahtui joukkoon.
VR-metsäretkiä varten sovimme yhden sovelluksen. Päädyimme kokeilemaan Nature Treks VR nimistä sovellusta, jonka kuvitetut luonnonympärsitöt tarjoavat rauhaa ja rentoutumista.
PÄIVÄKIRJAT JA KYSELYT
Tutkimusaineisto kerättiin pitämällä päiväkirjaa käynneistä metsämetsässä sekä VR-metsässä. Halusimme aineistoista monipuolisen, joten käytimme päiväkirjan lisäksi kysely- ja palautelomaketta, joka täytettiin aina ennen jokaista metsäkäyntiä sekä sen jälkeen. Pidimme omista metsäkokemuksistamme vapaamuotoista päiväkirjaa, johon kuvailimme retkiä tekstin ja kuvien avulla. Valitsimme vapaamuotoisen päiväkirjan aineistonkeräyksen välineeksi, koska se mahdollisti avoimen ajatusten juoksun.
METSÄMETSÄN JA VR-METSÄN EROJA
Voimme todeta, että luonnonmetsän ja VR-metsän kokemuksista löytyi yhtäläisyyksiä ja osasta päiväkirjamerkintöjä ulkopuolinen ei voisi edes tietää kummasta metsästä on kyse.
Suurimmat erot liittyivät valmistautumiseen sekä fyysisen kokemuksen kaipuuseen. Metsämetsään mentäessä kiinnitettiin huomiota etenkin keliin ja vaatetukseen, mutta myös oheistekemiseen, kun taas VR-metsään ei tarvinnut oikeastaan muuta kuin ladatulla akulla varustetun silmikon ja kuulokkeet. Luonnonmetsäretkillä oli huomattavasti vähemmän negatiivisia kokemuksia, mutta etenkin VR-varusteiden asentamiseen liittyvä turhautuminen näkyi aineistossa. VR:ssä kaivattiin raikasta ilmaa ja sitä, että keho pääsee liikkumaan, mutta toisaalta ensimmäisen kerran asentamisurakan jälkeen VR-metsä tarjosi mahdollisuuden myös nopealle piipahdukselle kelistä riippumatta.
VR-ympäristössä liikkuminen ja koordinaatio-ongelmat aiheuttivat myös pahaa oloa ja huimausta, mikä on VR:lle vielä todella yleistä.
VR-metsään liittyvä turhautuminen lieventyi käyntikertojen myötä, mikä voi johtua siitä, että koko tutkimusryhmälle, mutta etenkin kahdelle kolmesta tutkijasta VR oli lähes kokonaan uusi tuttavuus. Etenkin ensimmäiseen kertaan liittyi paljon odotuksia ja pettymyksiä, jotka liittyivät niin teknologian toimintaan kuin kokemuksen vertailua mielikuviin ja kokemuksiin metsämetsästä. Tutkimuksen aikavälin pidentäminen ja metsäkertojen lisääminen nostaisi teknologista osaamista ja samalla eri ympäristöihin syntyy mahdollisesti omanlaiset suhteet vertailun sijasta.
TULOKSET
Läsnäolo
Läsnäolon teema sisältää yksinoloon, rauhaan ja rentoutumiseen liittyviä kokemuksia. Yhteys omaan itseensä ja oma suhde metsään nousi monissa päiväkirjoissa esiin.
Rentoutuminen osana metsässä olemista liittyi rauhan hakemiseen ja kokemiseen. Ennen metsään lähtöä ollut ärtymyksen tunne “suli kehosta pois”, kun metsässä oli aikaa rauhoittua.
Molemmissa metsätyypeissä, luonnonmetsässä ja VR:ssä, pysähtyminen oli oleellinen osa kokemusta. Luonnossa pysähdyttiin hengittämään, kuuntelemaan luontoa ja valokuvaamaan. VR-metsässä pysähdyttiin sen sijaan meditoimaan tai vain olemaan.
Toisten ihmisten kohtaamista välteltiin ja heidän läsnäolo saattoi aluksi häiritä, mutta lopulta kokemuksen jakaminen muiden kanssa toi hyvän mielen. Samoin kohtaamiset tuntemattomien kanssa koettiin jopa erittäin positiivisina. Vaikka metsä on monelle henkilökohtainen paikka, josta haetaan rauhaa ja omaa aikaa, on se myös sosiaalinen kohtaamispaikka.
Teknologia on tuonut metsän kokemiseen myös uudenlaisia sosiaalisuuden muotoja. Kameralla varustettu puhelin on usein mukana myös metsässä. Kokemusta voi jakaa puhelun, videon ja valokuvien välityksellä reaaliajassa niin tuttujen kesken kuin sosiaalisessa mediassa. Kauniit maisemat, valoilmiöt, kilometrit ja ihmetyksen aiheet jaetaan osaksi globaalia metsäkuvastoa.
VR-metsässä ei ollut pelkoa muihin törmäämisestä. Tai ainakaan sovelluksen sisällä. Siellä ei tutkimuksen aikana otettu yhtään kuvaa ja päiväkirjoissa pohdittiin myös sosiaalisuuden puuttumista – Millaista olisi seikkailla tai rentoutua VR-metsässä yhdessä?
Valmistautuminen ja metsän tuntu
Metsään menemiseen valmistautuminen nousi usein esiin. Päiväkirjoissa pohdittiin mitä tarvitsee mukaan ja ovatko varusteet oikeanlaiset. VR-metsän asentamista tehtiin itkien ja siinä onnistumatta, tai sitä lykättiin myöhemmäksi vedoten asian raskauteen. Varusteiden lisäksi esiin nousi myös henkinen valmistautuminen. Päiväkirjoissa puhuttiin ’metsälle antautumisesta’ ja etenkin VR-metsään liittyi aluksi paljon odotuksia, jotka saivat sen aluksi tuntumaan suppealta ja mitään sanomattomalta. Käyntien lisääntyessä myös VR-metsässä opittiin pikkuhiljaa rentoutumaan.
“Olisin toivonut [VR-metsältä] myös vihreää metsäympäristöä, sekä enemmän sisältöä, jota olisi voinut tutkia. Myös jonkinnäköinen reitti tai polku, jota olisi voinut kulkea olisi ollut mukava. Tai vain ylipäätään laajempi maailma, jota olisi voinut tutkia.”
Metsään liittyi odotuksia, jotka eivät aina täyttyneet. VR-metsässä saattoi puuttua vihreys ja polut, luonnonmetsässä taas metsän koko tai valmiin luontoreitin sunnitelmallisuus vähensivät metsän tuntua, joka rakentuu metsään liittettävien mielikuvien varaan. Metsän tuntuun liittyi pohdintaa siis metsän määritelmästä, reittien suunnittelusta ja metsästä konseptina. Soratut tiet ja ohjatut reitit eivät tuntuneet metsältä ja kuntopoluilta haluttiin nopeasti pois syvemmälle metsään.
Yliaistikas metsä
”Ajatukset ovat askelissa, sammaleessa, tuulessa, valossa.”
Metaforat ovat olennainen osa luonnon kuvailua ja varsinkin lintujen keväiset äänet kuvattiin konsertteina tai sinfonioina. Tuulen kuunteleminen, sammaleen tuntu ja lintujen tunnistaminen laulun perusteella toimivat aisteja herkentävinä tekijöinä. Vuodenaikojen, valon ja kasvilajiston kuvailu oli myös yleistä päiväkirjoissa.
Aistikokemukset VR-metsässä toistuivat pääasiassa ääni- ja näköhavaintoina. Ääntä molemmissa metsätyypeissä tuottivat linnut, tuuli ja sade. Metsämetsään liittyen esiin nousi myös muiden ihmisten äänet ja liikenteen melu mainittiin useaan kertaan. VR-metsässä taas musiikki muodosti suuren osan rauhoittavasta kokemuksesta. Siinä missä metsämetsässä kokonaisvaltainen aistikokemus loi yhteyden tunnetta, VR-metsän rajoittuminen näkö- ja kuuloaistiin tuntui ajoittain rajoittavalta, mikä sai kehon tuntumaan irralliselta. Toisaalta VR-metsässä ympäristö on hallittavissa, mikä sallii sulkeutumisen muotoiltuun audiovisuaaliseen maailmaan, josta häiriötekijät on jätetty pois.
“Tämä on yksi luksus hetkistäni ajattelen. Astun sisälle metsään. Se on kuin astuisi itseensä. Tästä alkaa luonto, rauha ja vapaus. Mikään ei häiritse. Kukaan ei vaadi. Saan olla just sellainen kuin olen.”
Löysimme kokemuksista myös hetkiä, joissa tapahtuu jotakin hankalasti kuvailtavaa, universaalia vapautumista ja yhteyden kokemista, jopa jotain selittämätöntä. Määrittelemme nämä transsendenssikäsitteen kautta, jolla tarkoitamme tässä yhteydessä aistikokemukset ylittävää kokemusta (Tieteen termipankki).Yliaistillisia kokemuksia, joita on vaikea selittää sanoilla, tapahtui molemmissa metsätyypeissä. Päiväkirjoissa kuvattiin kokonaisvaltaisia mystisiä kokemuksia, joissa kuvaillaan metsälle antautumista ja siihen uppoamista. Metsälle antautuessa ajantaju katosi ja kokemusta selitettiin itseensä astumisella tai itsensä unohtamisella.
”Ajattelen silmillä, suulla, nenällä, korvilla ja iholla.”
Metsän henget ja tarinat
Mielikuvitus sai tilaa leikkiä luonnonmetsässä. Puissa ja kivissä oli kasvoja muistuttavia hahmoja, oksat olivat lonkeroita tai kalloja. Tutkimusryhmän luova tausta saattoi vaikuttaa mielikuvituksellisten päiväkirjamerkintöjen laajuuteen. Nähtyjen mielikuvitushahmojen historia ja tarinat heräsivät eloon ja vanhoille puille syntyi kuviteltua historiaa.
“Ihanat sammaloituneet kivet, kuin peikot metsässä. Siinä ne on olleet iät ja ajat, eikä kukaan ole kyseenalaistanut niiden olemassaoloa.”
VR-metsään ei liitetty samalla tavalla tarinoita ja mytologiaa. Etsiessämme sopivaa VR-metsää pohdimme kyllä kuinka toden tunteinen halusimme metsän olevan. Nature Treks VR:n lisäksi kokeilimme muita sovelluksia, jotka olivat satumaisempia. Nature Treks VR on jotain todellisen ja kuvitteellisen välimaastosta. Siellä on kuvitettuja luonnon ympäristöjä, mutta se mukailee todellisuutta. Nature Treks VR:ssä eläimet eivät myöskään säikähtäneet, linnut laskeutuivat oksalle ja sateen pystyi laittamaan päälle.
Kuvat: Helena Hasselblatt ja Sarina Pulkka
Kuvitus: E.
KUOMAT KENTÄLLÄ 