Mutasen rukoushuoneen rakennushistoriaselvitys: Tiedote kyselyyn ja haastatteluihin osallistuville

Teemme osana kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriopintoja rakennushistoriallisen selvityksen Korpilahdella sijaitsevasta Mutasen rukoushuoneesta Jyväskylän seurakunnalle. Lisäksi teemme aiheesta opintokurssin raportin. Hanke toteutetaan huhti-kesäkuussa 2021. Tässä tiedotteessa kerromme hankkeesta ja siihen osallistumisesta. Henkilötietojen ja käsittelystä on lisätietoa liiteinä olevissa tietosuojailmoituksessa ja sopimuksessa tallennusaineistojen käytöstä. 

Keräämme tietoa arkisto- ja kirjallisuuslähteiden lisäksi tutkimalla rakennusta ja sen ympäristöä kahdella kenttätyöjaksolla huhti-toukokuussa 2021. Lisäksi toteutamme kaikille avoimen verkkokyselyn, josta tiedotamme muun muassa alueen Facebook-ryhmien kautta. Haastattelemme myös alueen ja kappelin tuntevia ihmisiä. Kyselyyn vastanneiden nimiä ei mainita rakennushistoriaselvityksessä, sen sijaan haastateltavien nimet mainitaan. Rakennushistoriallinen selvitys on julkinen ja julkaistaan valmistuttuaan mm. näillä sivuilla. 

Hankkeessa kerättävä aineisto, kuten haastattelut ja kyselyn vastaukset, arkistoidaan Keski-Suomen museon arkistoon mm. tulevaa muuta tutkimusta varten ja kartuttamaan Keski-Suomen kulttuuriympäristöä koskevaa tietovarantoa. Museossa aineistoja käsitellään osana Muistitiedon keruu ja nykydokumentointi -rekisteriä sekä osana museoiden kokoelmarekistereitä. Vastaamalla kyselyyn kyselyn osallistuja antaa suostumuksensa osallistua tutkimukseen ja aineiston tallentamiseen Keski-Suomen museon arkistoon. Haastateltavilta pyydetään allekirjoitus tallennussopimukseen.

Kysely on auki 15.5.2021 saakka. Pääset vastaamaan siihen täällä. Huom! Vastausaikaa on jatkettu 27.5. saakka.

Lue lisää henkilötietojen käsittelystä ja aineistojen tallentamisesta:

• Tämän hankkeen Tietosuojailmoitus, aineistojen tallentamisesta kohta Henkilötietojen käsittely hankkeen päättymisen jälkeen
• Sopimus tallennusaineiston käytöstä

Mutasen rukoushuone sijaitsee Korpilahdella Raidanlahden kylässä Mutasen entisen pappilan ja 1980-luvulla rakennetun Mutasen leirikeskuksen läheisyydessä. Rukoushuone valmistui vuonna 1884 ns. Koivulan mäelle. Kun Mutasen pappila siirrettiin Päijänteen rantaan vuosisadan vaihteessa, myös rukoushuone siirrettiin nykypaikalleen. 

Korpilahden seurakunta lakkautettiin vuonna 2009, ja rukoushuone on nykyään Jyväskylän seurakunnan hallinnassa. Mutasen leirikeskus, johon kappeli nykyään kuuluu, on seurakunnan joulukuussa 2020 hyväksytyssä kiinteistöstrategiassa kirjattu poistettavaksi seurakunnan käytöstä. 

Rukoushuone ja pappila on merkitty Keski-Suomen maakuntakaavaan maakunnallisesti arvokkaana rakennetun kulttuuuriympäristön kohteena. Rukoushuoneen kulttuurihistorialliset  arvot ovat merkittävät ja se on ollut keskeinen osa Vespuolen elämää. Rukoushuoneella on myös merkittävää rakennushistoriallista arvoa. 

Lisätietoja antavat: 

• Työryhmän jäsen, opiskelija Anna Talasniemi, anna.k.talasniemi (at) student.jyu.fi, 041 437 6976 
• Työryhmän jäsen, opiskelija Elina Wirkkala, elinawirkkala (at) gmail.com, 040 5101 443

Mutasen rukoushuone -työryhmän jäsenet: 

Anniina Grönholm on rakennushistoriasta ja korjausrakentamisesta kiinnostunut rakennusinsinööri (AMK 2015) ja rakennusarkkitehti (AMK 2019). Kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelmassa hän erikoistuu rakennettuun kulttuuriympäristöön ja sen muutosprosesseihin pääaineenaan museologia. Maisteriopintojen ohessa Anniina työskentelee arkkitehtitoimistossa suunnittelijana. 

Tanja Holmberg työskentelee tällä hetkellä pintakäsittelyalan opettajana ammatillisella toisella asteella. Koulutukseltaan hän on koristemaalauksen artenomi, opettaja sekä rakennuskonservaattori. Maisteriopintojen pääaineena on museologia ja erityisenä kiinnostuksena ovat vanhat rakennukset.

Simo Karvinen on ympäristöistä ja taiteesta kiinnostunut kulttuurin osaaja. Hänellä on laaja käsityöläishistoria (puuseppämestari, esinekonservaattori AMK, 2020), ja nykyopinnoissa pääaineena on taidehistoria.

Anna Talasniemi (FM, 2004, Helsingin yliopisto, uskontotiede) on opintovapaalla työstään Koneen Säätiössä ja opiskelee kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelmassa taidekasvatuksen oppiaineessa. Hän on työskennellyt monipuolisesti tieteen, taiteen ja kulttuurin parissa. 

Anna-Maija Tapani on 2019 valmistunut restauroinnin artenomi ja tätä aiemmalta koulutukseltaan kultasepän alan artesaani. Nykyisten maisteriopintojen pääaineena on museologia. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on vanha rakennuskanta.

Elina Wirkkala työskentelee omassa restaurointialan yrityksessään. Koulutukseltaan hän on sisustus-, lavastus- ja näyttelyrakenteiden puuseppä, restaurointi- ja maalarimestari sekä konservaattori (AMK, 2018). Hän on erikoistunut tapetteihin ja tapettipintoihin.

Lisää hankkeesta ja valmis rakennushistoriaselvitys sivulla Mutasen rukoushuone – kyläläisten kappeli.

Taiteilijoiden jalanjäljissä Putkilahdessa

Taiteilijoiden Putkilahtea syksyllä 2020 tutkivat kulttuuriympäristön tutkimuksen opiskelijat Veera Berner, Anniina Juvonen ja Siina Kovanen opettaja Helena Lonkilan avustuksella. 

Kuva 1: Veera Berner, Anniina Juvonen ja Siina Kovanen vanhan koulun portailla.

Jyväskylän yliopiston kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelman opiskelijoiden vuoden 2020 kenttätyökohteet sijaitsevat Keski-Suomessa. Kohteet kulttuuriympäristön kenttätöille ovat Korpilahti ja Rutalahti. Ryhmämme alunperin lähestyi Korpilahtea kuvataiteen ja Rutalahtea kirjallisuuden kautta, mutta sisällöt myöhemmin rajautuivat. Suunnittelimme kenttätyötä vuoden alusta ideana tehdä kulttuuripolku Korpilahden taideleirien ympärille ja työskentelyä kohteissa keväällä 2020. Virusepidemian leviäminen Suomeen pysäytti kuitenkin nämä suunnitelmat. Keväällä jouduimme siirtämään kenttätyön myöhempään, ennaltamääräämättömään ajankohtaan. Syksyllä palasimme keskustelemaan toteutettavasta projektista ja sovimme, että haluamme työskennellä aiheen parissa syksyllä. Palasimme kevään aikana tehtyihin suunnitelmiin kulttuuripolusta ja aloimme kontaktoimaan ihmisiä ja rajaamaan projektia. 

Kuva 2: Helena Lonkila, Siina Kovanen ja Anniina Juvonen tutustumassa Kerttu Weijon kansioihin. Kerttu Weijo taustalla katsomassa elävän muistin videota. 

Päätimme rajata Korpilahden tutkimusaluetta Putkilahteen, jossa järjestettiin ensimmäiset Korpilahden kuvataidekurssit vuodesta 1947 lähtien. Opettajina Putkilahden kursseilla ovat olleet muun muassa Uuno Alanko, Ugo Bartolini ja Tauno Sarmaja. Myös muualla päin Korpilahtea on ollut kuvataidekursseja, mutta päätimme keskittyä tähän Putkilahden alueseen, jotta saisimme helposti käveltävän tai pyöräiltävän kulttuuripolun. Rajasimme Rutalahden ja sukuromaanit kokonaan pois. Varasimme kenttätyöpäivän Putkilahden alueelle 1.10.2020, jolloin kävimme haastattelemassa toisen Putkilahden kuvataidekurssin perustajan, Osmo Salmisen, tytärtä Kerttu Weijoa sekä kantatalo Könnön Marja ja Veikko Riikosta, sillä myös Könnön talossa majoitettiin taiteilijoita kuvataidekurssien aikana. Varasimme aikaa taiteilijoiden jalanjäljissä kulkemiseen, eli tutustumiseen ympäristöön, jossa taiteilijat olivat viettäneet aikaa tai inspiroituneet luonnosta, jotta saisimme todella kokea alueen historian ja alustavasti suunnittelemamme kulttuuripolun. Varustauduimme haastatteluihin hengityssuojaimien ja kertakäyttökäsineiden kanssa. 

Vierailumme alkoi Kerttu Weijon tapaamisella Pohjolan talossa, jonka pihapiirissä kurssien aikoihin majoitettiin kuvataideopettajat. Hän esitteli meille Osmo Salmisen perustaman museon, mihin oli kerätty vanhoja esineitä lähialueelta. Weijon luona saimme tutustua kuvataidekursseihin lisää keskustelemalla esimerkiksi juuri Uuno Alangosta ja Tauno Sarmajasta sekä tutustumalla Weijon kokoamiin kansioihin kuvataidekursseista. Hän esitteli meille myös kuvataiteilijoiden, muun muassa Helmer Selinin, ja isänsä tekemiä teoksia. Lisäksi saimme tutustua Weijon omiin harrastuksiin kuvataiteen ja käsityön parissa. Isän luova perintö on jatkunut paitsi tietovarantona ja museona, myös käsien töinä ja visuaalisena ilmaisuna tyttären ja hänen lapsiensa elämässä.

Tämän jälkeen menimme tutustumaan ja valokuvaamaan ympäristöä:

• Kävimme Osmo Salmisen perustamalla vanhalla sahalla, joka toimi miestaiteilijoiden majoituspaikkana. Nykyään saha on yksityisomistuksessa ja toimii varastona. 
• Naistaiteilijat majoittuivat vanhaan kouluun. Samalla vanha koulu toimi leirien keskuksena ja ruokalana. Nykyään vanha koulu on Putkilahden kylätalo. 
• Taiteilijat maalasivat mielellään vanhaa kivisiltaa, joka on korvattu nyt jo uudella sillalla ja sijaitsee vain kivenheiton päässä sahalta sekä vanhalta koululta.
• Oksasen kahvila ja kioski toimi taiteilijoiden kesäelämän yhtenä keskuspaikkana. Vanha kioski on ajan saatossa purettu uuden tien alta, aivan sillan kupeesta. 

Nämä kaikki kohteet olivat siis lähekkäin toisiaan, joten kuljimme kävellen. Tuntui upealta nähdä sellaisia kohteita, mistä oli aiemmin vain lukenut, niiden omassa ympäristössä. Meillä sattui olemaan vielä todella kaunis, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä. Kohteet heijastivat meille auringonsäteissä kylpien arvokasta kulttuurihistoriaa, ja taiteilijoiden kertomattomia tarinoita. 

Kuva 3: Näkymää Putkilahdessa.

Tämän jälkeen menimme tapaamaan Könnön talon pariskuntaa. Könnön talo oli yksi monista taloista, joka majoitti taiteilijoita. Veikko Riikkonen muisteli omia kokemuksiaan taiteilijoiden, esimerkiksi H. Munckin, mallina toimimisesta pienenä lapsena ja myös nykypäivän taiteilijoiden yhteys Putkilahteen kävi ilmi. Tällä hetkellä Putkilahti on Kolo-taiteilijaryhmän yksi kohdepaikoista, minne akvarellistitaiteilijat kokoontuvat tekemään taidetta. Lisäksi kuvataiteilija Hannu Riikkonen on Veikko Riikosen veli, ja saimme tutustua hänen tekemäänsä taiteeseen ja kuulla, että Hannun inspiraatio omaan uraan lähti nimenomaan Putkilahden kuvataidekursseista. Lopuksi kävimme vielä tutustumassa muutamiin paikkoihin, missä taiteilijat olivat kokoontuneet tekemään taidetta ja inspiroitumaan luonnosta eli Kettu- ja Housuvuoreen.

Putkilahden projektimme pohjalta olisi siis täysin toteutettavissa Putkilahden taiteilijoiden kulttuuripolku, jonka voisi ladata mobiililaitteeseen tai älypuhelimeen ja jonka alustava kartta löytyy aivan postauksen alusta. 

Kuva 4: Perinnebiotooppitila.

Perjantaina 2.10 vierailimme vielä kunnanvaltuutettu Lea-Elina Nikkisen Haapalehdon perinnebiotooppitilalla Leivonmäellä ja tilaa ympäröikin Leivonmäen kansallispuisto soineen. Meistä oli upeaa nähdä kaunista, erilaista luontoa, perinnebiotooppialuetta ja laskeutua aivan toisenlaiseen keskisuomalaiseen ympäristöön. Molemmissa kohteissa luonto kosketti kauneudellaan.

Siina, Anniina & Veera