Tutkimuksessa kartoitettiin ja inventoitiin itä-Päijänteeseen kuuluvan Viisarimäki-Rutalahti-Kivisuo-Leivonmäki -alueen kulttuurihistoriallisesti ja paikallisesti arvokkaita alueita erityisesti kulttuurisen kestävyyden ja suojelun näkökulmasta.
Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet ja alueet nähdään alueellisena resurssina ja voimavarana, johon liitetään usein paikallisuuden, suojelun, alueen kulttuuri-identiteetin ja kestävän kehityksen käsitteet ja teemat. Nämä kohteet on inventoitu viranomaisten puolesta, mutta paikallisten asukkaiden ääni ja kokemukset alueen kulttuurisesti merkittävistä kohteista jäävät usein kuulematta.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka viranomaistahojen puolesta (Museovirasto, Metsähallitus, Keski-Suomen museo) inventoidut kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet ja alueet eroavat paikallisten asukkaiden osoittamista kulttuurisesti merkityksellisistä kohteista ja alueista. Alkuperäisen kenttätyö-suunnitelman mukaisesti tutkimusaineisto oli tarkoitus kerätä kokemuspaikkatietoon perustuvan pehmoGIS-menetelmällä keväällä 2020 Rutalahdella järjestettävässä kylä-illassa. Poikkeusolosuhteiden vuoksi alkuperäistä kenttätyösuunnitelmaa jouduttiin muuttamaan niin, että tieto paikallisten asukkaiden arvokkaiksi nimeämistä kohteista voitiin kerätä internet-pohjaisen kyselyn avulla.
Alkuperäisen tutkimussuunnitelman mukaan tutkimuksen lopullisena tavoitteena oli saada spatiaalisen analyysin keinoin tuotettava prosenttiluku, joka kuvaisi laskennallisesti suojelualueen ulkopuolelle jääviä kohteita. Poikkeusajasta johtuvien muutoksien vuoksi tutkimusryhmällä ei ollut kuitenkaan mahdollista käyttää alkuperäistä suunnitelmaa tukevaa ohjelmaa(ArcGIS) tutkimuksessa, joten tutkimuksen tulokset päädyttiin esittämään pehmoGIS-kartan avulla. PehmoGIS-kartan ja saatujen vastausten pohjalta sekä suoritetun inventoinnin pohjalta voidaan tutkimuksessa tuottaa pohdintaa ja selvitystä, kuinka näitä alueita ja kohteita tulisi vaalia ja huomioida tulevaisuudessa.
Kysely toteutettiin Webropol-kyselytyökalun avulla marraskuussa 2020. Kysely luotiin ja jaettiin eteenpäin välitettäväksi inventointi-alueella asuville kyläläisille kyläyhdistyksen sähköpostilistan kautta ajalle 9.11.– 30.11.2020. Kysely sisälsi kolme kohtaa, joilla kohteita ja alueita kartoitettiin sijaintitietojen ja kohdekuvausten avulla. Lisäksi viimeisessä kysymyksessä kartoitettiin paikallisten asukkaiden ajatuksia ja kehitysideoita alueelle.
Toteutimme kohteiden kuvauksen marraskuun viimeisenä päivänä 2020, jolloin päivän pituus oli enää kuusi tuntia, 9.04–15.03. Kuvan 2 kohteet kuvausjärjestyksessä 15, 13, 8, 17, 18, 3, 7, 4, 9, 5, 16, 10, 11, 6, 1. Kohteita 2, 12 ja 14 ei ollut mahdollista kuvata.
Huomioita matkan varrelta
Kuvauspäivän maisemaa valotti hento lumipeite, joka toi mukavasti lisävaloa kuvaamiseen muuten pilvisen harmaana päivänä. Rutalahden raitilla oli hiljaista. Muutamaa kävelijää ja autoilijaa lukuunottamatta Mannisen hiljainen kansa toi nukkemaista elämää kylätien varrelle. Omakotitalon pihalle oli aseteltu ihmisen kokoisia nukkehahmoja työn touhuun. Päivän ensimmäinen kohde (KOHDE 15) oli peltoaukea Järnätjärvestä laskevan Haapajoen molemmin puolin.
Vanhan tukkirannan, Varvin (KOHDE 8), rantavedessä kellui muutamia uppotukkeja. Maalle nostettu purjevene oli masto alhaalla ja kirjoitusten koristamana nähnyt jo parhaat päivänsä, mutta oli kertomassa ehkä vilkkaammasta veneliikenteestä.
Matkalla kohti Isokolun (KOHDE 17), jääkauden aikaista maisemaa löysimme kartassa ilmoitetun vanhan tervahaudan paikan. Se oli tienmutkan kainalossa maastossa selvästi havaittavana painanteena.
Pian havaitsimme kohteiden sijaitsevan usein pitkien metsätietaipaleiden takana. Louhikkoiseen metsään tasoitetut auton levyiset tieurat saattoivat nousta jyrkästi ja haarautua moneen kertaan. Onneksi ei ollut muuta liikennettä ja vältyimme tiukoilta ohituksilta ja pitkiltä peruutuksilta. Isokolun pirunpelto suurine kivenlohkareineen löytyi metsätien päästä.
Kamavuorelle (KOHDE 18) vei mutkikas yksityistie. Kamavuori nousi lähes suoraan ylöspäin metsätien kääntöpaikan takaa tiheän kuusikon sisältä. Polkuja tai muita valmiita reittejä kalliolle ei ollut.
Kauimmainen kohteemme (KOHDE 3) Rappukallion luonnonsuojelualueella kohoaa Päijänteestä. Haukanmaan, Jokienvälin kapeat metsätiet ja ajoittain nimeämättömät tienpätkät aiheuttivat päänvaivaa navigoinnissa. Rappukalliolle ei löytynyt opastavia kylttejä. Lähestyimme aluetta Leirikallion suunnalta kallion pohjoispuolelta. Järvessä lumen peittämien rantakivien lomasta pilkotti täälläkin uppotukkeja Varvin tapaan. Näkymä kalliolta avautuu Päijänteen Ristinselälle, jossa vastarannalla häämöttävät Heinosniemen mäet ja välissä etelästä pilkistävä Rutaniemi.
Nuorisoseurantalo Suojarinne (KOHDE 7), oli toinen vastauksissa mainituista rakennuskohteista. Sen sijainti keskellä Rutalahtea on selvästi otollinen paikka kylän yhteiselle toiminnalle, kuten kerran kuussa kokoontuvalle Seurapiirille. Pihalla voi harrastaa koripalloa ja talvisella urheilukentällä pääsee pakkasen tultua luistelemaan jääkiekkokaukaloon.
Merkittävä maisema-alue Rutalahti-Viisarinmäki (KOHDE 4), näkyi vastauksissa merkintöinä Baijerin laakso ja Vällyhoilo. Baijerin laakso avautuu Rutalahdesta Toivakkaan vievän tien varrella Vihijärven kohdalla. Korkeimmalle kohdalle tien varteen on tehty parkkipaikka. Marraskuisessa laaksossa kaikui läheisen tilan koirien haukunta.
Vällyhoilon jyrkät kalliot kohoavat Rutalahti-Toivakka -tien molemmin puolin maisema-alueen eteläpäässä. Pienen Sammakkolammen takareunaa vartioi jo edellä mainitun Kamavuoren matalampi kaakkoisreuna. Kohde 18 on saavutettavissa myös tätä kautta, mutta kävellen.
Rutalahden keskustasta lähtevä Koskikaran kierros oli uudistunut syksyn aikana. Kulkua oli helpotettu kunnostamalla polkuja, pitkospuita ja siltoja. Kierros on saanut nimensä kylän nimikkolinnulta. Reitin varrelta löytyy tutkimuksemme neljä kohdetta: kierros itse (KOHDE 16), Rutajoki (KOHDE 5), Rutakoski (KOHDE 10) ja Isovuori (KOHDE 9).
Retkikuntamme valitsi kansallispuistoon sijoittuvan kierroksen reiteistä jokivartta seuraavan polun. Rutajoen yli vei kaksi siltaa, joista toinen oli uusi. Sillan jälkeen polku haarautui kartan mukaan kahteen suuntaan, mutta maastossa oli kuljettuja reittejä selvästi enemmän. Oikealle joenvarteen lähtevää polkua ei heti löytynyt, mutta puihin maalatut keltaiset täplät viitoittivat meidät alas kapealle rantapolulle. Maastokartassa polut näyttivät saman arvoisilta, mutta valitsemamme reitti ei ollut kunnostettujen polkujen listalla. Sen varrelta löytyi kiinnostava veden muovaama kallioseinämä ja uponnut penkki.
Keltaisten reittimerkkien ohjaamana nousimme pois Kansallispuiston alueelta ylös Isovuorelle, josta avautui huima näkymä Päijänteelle. Näkymä koristaa myös Rutalahden omien nettisivujen etusivua.
Toinen rakennuskohteemme (KOHDE 13) sijaitsee niin ikään Rutalahden keskustassa. Letkaliiterillä oli hiljaista.
Seuraava kohteemme (KOHDE 11) Matkus ja Rimminlampi ja niiden asumattomat rannat kuuluvat Kansallispuiston Rantojensuojelualueeseen. Lammet olisi helpompi saavuttaa jalan, mutta päivä alkoi jo hämärtää ja päätimme yrittää autolla niin lähelle kuin mahdollista. Etsimme Korkeakankaantieltä erkanevaa tietä, jossa ei olisi puomia edessä. Pienet hiekkatiet veivät taloihin ja läpikulkuteitä ei ollut. Niin päädyimme jälleen yksityistielle, jota puikkelehtimalla ylitimme kevyttä puusiltaa pitkin rehevään Rimminlampeen laskevan Rutajoen.
Viimeiset kohteet Kansallispuisto (KOHDE 6) ja Haapalehdon tila (KOHDE 1) peittyivät jo paksuun siniseen hämärään. Leivonmäen kansallispuiston alue on laaja. Karttapaikan haku vie Haapasuon laitaan Pienen-Valkeisen tuntumaan. Olimme kuvanneet jo Kansallispuistoon kuuluvia paikkoja/kohteita mm. Koskikarakierroksen varrella, mutta Leivonmäen kansallispuistoon kuuluu olennaisena osana myös suuret suoalueet. Ne kuvattiin Haapasuolla.
Retkemme päättyi Haapalehdon tilan jouluiseen tunnelmaan. Rikkumaton hiljaisuus ympäröi hiljaista pihapiiriä. Jos alkuperäinen kenttätyöprojektisuunnitelma olisi toteutunut, olisimme nähneet tilan pellot ja metsiköt keväisessä valossa, mutta nyt aitojen takana velloi tummansininen marraskuun pimeys.
Hyvää Joulua toivottavat Anna, Kirsi ja Tiina.
KUOMAT KENTÄLLÄ 