Luonto ja metsät ovat tärkeä osa ihmisen palautumista ja irti päästämistä arjesta. Etenkin Suomessa pöhistään metsäsuhteesta, jota halutaan myös kaupallistaa ja markkinoida ulkomaille. Historiallisesti metsä on ollut monelle suomalaiselle elinkeino, mutta nykypäivänä metsän rooli arjessa on muuttunut ja siihen liitetään erilaisia merkityksiä kuin aiemmin. Kaupungistumisen ja median räjähdysmäisen käytön kasvun myötä metsän rooli hyvinvoinnin lähteenä ja virkistäytymiskäytössä on korostunut ja samalla yhä useammalla suomalaisella nuorella ei kuitenkaan ole omakohtaisia kokemuksia luonnossa liikkumisesta.
Metsäkokemusten kirjoa laajentaa myös kokemukset erilaisista virtuaalimetsistä. Tutkimus on osoittanut virtuaalimetsien lieventävän stressiä, joten helposti saavutettavista, rauhoittavista, hyvinvointia edistävistä virtuaalimetsistä onkin tullut osa internetin mediamaisemaa. Metsätuotoksia löytyy videoista ja äänitteistä aina immersiivisiin virtuaalisiin kokonaisuuksiin (VR-metsä) asti. Tänä päivänä henkilökohtaiset kokemukset ja etenkin median luoma kuva metsästä ovat suuressa roolissa niin metsäsuhteen syntymisessä kuin sen merkityksellistämisessä.
Metsän, hyvinvoinnin ja VR-teknologian leikkauspisteessä piileekin mielenkiintoisia mahdollisuuksia, minkä takia halusimme autoetnografisten menetelmien avulla tarkastella suhteitamme metsään, merkityksiä, joita sille annamme ja haastaa niitä tekemällä retkiä niin virutaalitodellisuudessa kuin luonnossa.
Tutkimusryhmä Helena Hasselblatt, Sarina Pulkka, E.
Metsäilijät
Aktiivinen suurkuluttaja
METSÄSUHDE: “Metsä on toinen kotini. Se on minulle omaa aikaa ja rauhaa ja käyn siellä melkein päivittäin lenkillä koirani kanssa. Metsä on myös täynnä mieltä ruokkivia tarinoita ja satuhahmoja.”
VR-TEKNOLOGIA: Pääasiallisesti täysin uusi teknologia eikä kokemusta löydy juuri lainkaan.
Elämysretkeilijä
METSÄSUHDE: “Metsä on mahdollisuus ja seikkailu. Monesti sinne lähteminen on kuitenkin vähän ‘hankalaa’. Olen metsän sekakäyttäjä ja haluan tehdä siellä kaikkea mahdollista kirjan lukemisesta meditointiin ja urheiluun.”
VR-TEKNOLOGIA: Erittäin kiinnostunut VR:n potentiaalista. Päässyt kokeilemaan ja pelaamaan jonkun verran, mutta silti noviisi.
Satunnainen vierailija
METSÄSUHDE: “En juurikaan käy metsässä, enkä koskaan lähtisi sinne yksin. Mieluummin jään kotiin tekemään käsitöitä tai puuhastelen puutarhassa. Jotain kutkuttavaa ja houkuttelevaa metsässä kuitenkin on ja lasten kanssa retkeillessä oksistakin tulee pääkalloja.”
VR-TEKNOLOGIA: Muutama satunnainen kokeilu, mutta ei sen enempää.
Kentällä
Tutkimuksen alussa metsään liitettyjä mielikuvia ja merkityksiä.
Tutkimuskysymys
Millaisia ovat metsämetsä ja virtuaalimetsä koettuina ympäristönä?
Tutkimme millaisia kokemuksia metsä tarjoaa, ja millaisia merkityssisältöjä liitämme siihen. Koska metsässä vietetty aika on vähentynyt ja siihen liitetyt merkityssisällöt rakentuvat enemmän median kautta, halusimme vertailla metsäretkeä ja VR-metsäkokemusta kokonaisuuksina, jotka vaikuttavat myös toisiinsa. Lähestyimme ympäristöjä erilaisten teemojen kautta, joista osa oli konkreettisempia ja käytäntöjä kartoittavia ja toiset liittyivät enemmän mielikuviin ja tunteisiin.
VIERAILUKOHTEET
Koronaviruksen luomien haasteiden vuoksi teimme koko projektin etänä, minkä vuoksi retkeilimme kukin omilla tahoillamme. Suurin osa retkistä on tehty arjen puitteissä lähiluontoon, mutta myös muutama pidempi reissu kauemmas kotoa mahtui joukkoon.
VR-metsäretkiä varten sovimme yhden sovelluksen. Päädyimme kokeilemaan Nature Treks VRnimistä sovellusta, jonka kuvitetut luonnonympärsitöt tarjoavat rauhaa ja rentoutumista.
PÄIVÄKIRJAT JA KYSELYT
Tutkimusaineisto kerättiin pitämällä päiväkirjaa käynneistä metsämetsässä sekä VR-metsässä. Halusimme aineistoista monipuolisen, joten käytimme päiväkirjan lisäksi kysely- ja palautelomaketta, joka täytettiin aina ennen jokaista metsäkäyntiä sekä sen jälkeen. Pidimme omista metsäkokemuksistamme vapaamuotoista päiväkirjaa, johon kuvailimme retkiä tekstin ja kuvien avulla. Valitsimme vapaamuotoisen päiväkirjan aineistonkeräyksen välineeksi, koska se mahdollisti avoimen ajatusten juoksun.
METSÄMETSÄN JA VR-METSÄN EROJA
Voimme todeta, että luonnonmetsän ja VR-metsän kokemuksista löytyi yhtäläisyyksiä ja osasta päiväkirjamerkintöjä ulkopuolinen ei voisi edes tietää kummasta metsästä on kyse.
Suurimmat erot liittyivät valmistautumiseen sekä fyysisen kokemuksen kaipuuseen. Metsämetsään mentäessä kiinnitettiin huomiota etenkin keliin ja vaatetukseen, mutta myös oheistekemiseen, kun taas VR-metsään ei tarvinnut oikeastaan muuta kuin ladatulla akulla varustetun silmikon ja kuulokkeet. Luonnonmetsäretkillä oli huomattavasti vähemmän negatiivisia kokemuksia, mutta etenkin VR-varusteiden asentamiseen liittyvä turhautuminen näkyi aineistossa. VR:ssä kaivattiin raikasta ilmaa ja sitä, että keho pääsee liikkumaan, mutta toisaalta ensimmäisen kerran asentamisurakan jälkeen VR-metsä tarjosi mahdollisuuden myös nopealle piipahdukselle kelistä riippumatta.
VR-ympäristössä liikkuminen ja koordinaatio-ongelmat aiheuttivat myös pahaa oloa ja huimausta, mikä on VR:lle vielä todella yleistä.
VR-metsään liittyvä turhautuminen lieventyi käyntikertojen myötä, mikä voi johtua siitä, että koko tutkimusryhmälle, mutta etenkin kahdelle kolmesta tutkijasta VR oli lähes kokonaan uusi tuttavuus. Etenkin ensimmäiseen kertaan liittyi paljon odotuksia ja pettymyksiä, jotka liittyivät niin teknologian toimintaan kuin kokemuksen vertailua mielikuviin ja kokemuksiin metsämetsästä. Tutkimuksen aikavälin pidentäminen ja metsäkertojen lisääminen nostaisi teknologista osaamista ja samalla eri ympäristöihin syntyy mahdollisesti omanlaiset suhteet vertailun sijasta.
TULOKSET
Läsnäolo
Läsnäolon teema sisältää yksinoloon, rauhaan ja rentoutumiseen liittyviä kokemuksia. Yhteys omaan itseensä ja oma suhde metsään nousi monissa päiväkirjoissa esiin.
Rentoutuminen osana metsässä olemista liittyi rauhan hakemiseen ja kokemiseen. Ennen metsään lähtöä ollut ärtymyksen tunne “suli kehosta pois”, kun metsässä oli aikaa rauhoittua.
Molemmissa metsätyypeissä, luonnonmetsässä ja VR:ssä, pysähtyminen oli oleellinen osa kokemusta. Luonnossa pysähdyttiin hengittämään, kuuntelemaan luontoa ja valokuvaamaan. VR-metsässä pysähdyttiin sen sijaan meditoimaan tai vain olemaan.
Toisten ihmisten kohtaamista välteltiin ja heidän läsnäolo saattoi aluksi häiritä, mutta lopulta kokemuksen jakaminen muiden kanssa toi hyvän mielen. Samoin kohtaamiset tuntemattomien kanssa koettiin jopa erittäin positiivisina. Vaikka metsä on monelle henkilökohtainen paikka, josta haetaan rauhaa ja omaa aikaa, on se myös sosiaalinen kohtaamispaikka.
Teknologia on tuonut metsän kokemiseen myös uudenlaisia sosiaalisuuden muotoja. Kameralla varustettu puhelin on usein mukana myös metsässä. Kokemusta voi jakaa puhelun, videon ja valokuvien välityksellä reaaliajassa niin tuttujen kesken kuin sosiaalisessa mediassa. Kauniit maisemat, valoilmiöt, kilometrit ja ihmetyksen aiheet jaetaan osaksi globaalia metsäkuvastoa.
VR-metsässä ei ollut pelkoa muihin törmäämisestä. Tai ainakaan sovelluksen sisällä. Siellä ei tutkimuksen aikana otettu yhtään kuvaa ja päiväkirjoissa pohdittiin myös sosiaalisuuden puuttumista – Millaista olisi seikkailla tai rentoutua VR-metsässä yhdessä?
Valmistautuminen ja metsän tuntu
Metsään menemiseen valmistautuminen nousi usein esiin. Päiväkirjoissa pohdittiin mitä tarvitsee mukaan ja ovatko varusteet oikeanlaiset. VR-metsän asentamista tehtiin itkien ja siinä onnistumatta, tai sitä lykättiin myöhemmäksi vedoten asian raskauteen. Varusteiden lisäksi esiin nousi myös henkinen valmistautuminen. Päiväkirjoissa puhuttiin ’metsälle antautumisesta’ ja etenkin VR-metsään liittyi aluksi paljon odotuksia, jotka saivat sen aluksi tuntumaan suppealta ja mitään sanomattomalta. Käyntien lisääntyessä myös VR-metsässä opittiin pikkuhiljaa rentoutumaan.
“Olisin toivonut [VR-metsältä] myös vihreää metsäympäristöä, sekä enemmän sisältöä, jota olisi voinut tutkia. Myös jonkinnäköinen reitti tai polku, jota olisi voinut kulkea olisi ollut mukava. Tai vain ylipäätään laajempi maailma, jota olisi voinut tutkia.”
Metsään liittyi odotuksia, jotka eivät aina täyttyneet. VR-metsässä saattoi puuttua vihreys ja polut, luonnonmetsässä taas metsän koko tai valmiin luontoreitin sunnitelmallisuus vähensivät metsän tuntua, joka rakentuu metsään liittettävien mielikuvien varaan. Metsän tuntuun liittyi pohdintaa siis metsän määritelmästä, reittien suunnittelusta ja metsästä konseptina. Soratut tiet ja ohjatut reitit eivät tuntuneet metsältä ja kuntopoluilta haluttiin nopeasti pois syvemmälle metsään.
Yliaistikas metsä
”Ajatukset ovat askelissa, sammaleessa, tuulessa, valossa.”
Metaforat ovat olennainen osa luonnon kuvailua ja varsinkin lintujen keväiset äänet kuvattiin konsertteina tai sinfonioina. Tuulen kuunteleminen, sammaleen tuntu ja lintujen tunnistaminen laulun perusteella toimivat aisteja herkentävinä tekijöinä. Vuodenaikojen, valon ja kasvilajiston kuvailu oli myös yleistä päiväkirjoissa.
Aistikokemukset VR-metsässä toistuivat pääasiassa ääni- ja näköhavaintoina. Ääntä molemmissa metsätyypeissä tuottivat linnut, tuuli ja sade. Metsämetsään liittyen esiin nousi myös muiden ihmisten äänet ja liikenteen melu mainittiin useaan kertaan. VR-metsässä taas musiikki muodosti suuren osan rauhoittavasta kokemuksesta. Siinä missä metsämetsässä kokonaisvaltainen aistikokemus loi yhteyden tunnetta, VR-metsän rajoittuminen näkö- ja kuuloaistiin tuntui ajoittain rajoittavalta, mikä sai kehon tuntumaan irralliselta. Toisaalta VR-metsässä ympäristö on hallittavissa, mikä sallii sulkeutumisen muotoiltuun audiovisuaaliseen maailmaan, josta häiriötekijät on jätetty pois.
“Tämä on yksi luksus hetkistäni ajattelen. Astun sisälle metsään. Se on kuin astuisi itseensä. Tästä alkaa luonto, rauha ja vapaus. Mikään ei häiritse. Kukaan ei vaadi. Saan olla just sellainen kuin olen.”
Löysimme kokemuksista myös hetkiä, joissa tapahtuu jotakin hankalasti kuvailtavaa, universaalia vapautumista ja yhteyden kokemista, jopa jotain selittämätöntä. Määrittelemme nämä transsendenssikäsitteen kautta, jolla tarkoitamme tässä yhteydessä aistikokemukset ylittävää kokemusta (Tieteen termipankki).Yliaistillisia kokemuksia, joita on vaikea selittää sanoilla, tapahtui molemmissa metsätyypeissä. Päiväkirjoissa kuvattiin kokonaisvaltaisia mystisiä kokemuksia, joissa kuvaillaan metsälle antautumista ja siihen uppoamista. Metsälle antautuessa ajantaju katosi ja kokemusta selitettiin itseensä astumisella tai itsensä unohtamisella.
”Ajattelen silmillä, suulla, nenällä, korvilla ja iholla.”
Metsän henget ja tarinat
Mielikuvitus sai tilaa leikkiä luonnonmetsässä. Puissa ja kivissä oli kasvoja muistuttavia hahmoja, oksat olivat lonkeroita tai kalloja. Tutkimusryhmän luova tausta saattoi vaikuttaa mielikuvituksellisten päiväkirjamerkintöjen laajuuteen. Nähtyjen mielikuvitushahmojen historia ja tarinat heräsivät eloon ja vanhoille puille syntyi kuviteltua historiaa.
“Ihanat sammaloituneet kivet, kuin peikot metsässä. Siinä ne on olleet iät ja ajat, eikä kukaan ole kyseenalaistanut niiden olemassaoloa.”
VR-metsään ei liitetty samalla tavalla tarinoita ja mytologiaa. Etsiessämme sopivaa VR-metsää pohdimme kyllä kuinka toden tunteinen halusimme metsän olevan. Nature Treks VR:n lisäksi kokeilimme muita sovelluksia, jotka olivat satumaisempia. Nature Treks VR on jotain todellisen ja kuvitteellisen välimaastosta. Siellä on kuvitettuja luonnon ympäristöjä, mutta se mukailee todellisuutta. Nature Treks VR:ssä eläimet eivät myöskään säikähtäneet, linnut laskeutuivat oksalle ja sateen pystyi laittamaan päälle.
Kuvat: Helena Hasselblatt ja Sarina Pulkka Kuvitus: E.
Ryhmämme lähti kaksivaiheisen kyselytutkimuksen avulla kartoittamaan merkityksellistä kansallismaisemaa nykypäivänä. Olimme kiinnostuneita erilaisten ikäryhmien kansallismaisemaan liittyvistä käsityksistä ja siitä, millaisten teosten koetaan kuvaavan itselle merkityksellistä kansallismaisemaa. Merkityksellistä kansallismaisemaa ja sitä vastaavaa teosta etsiessä sekä arvotetaan kuvallista kulttuuriympäristöä että tulkitaan maiseman ja kansallisen käsitteitä. Kenttätyöprojektin tähtäimessä oli koota yhteen näitä tulkintoja ja katsoa uteliaasti mihin tällainen projekti voi viedä. Lähtökohtanamme oli pitää työtämme eräänlaisena koekenttänä ja pilottitutkimuksena. Avaamme tässä blogi-kirjoituksessa tiivistetysti tutkimuksen kulkua ja johtopäätöksiä. Tutkimus toteutettiin kevään 2021 aikana, Käytännön kulttuuriympäristöprosessit -kurssin tiimoilta.
Kyselytutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäiseksi vastaajat saivat orientoivan lyhyen kyselyn sekä tietoa kyselystä. Kyselyn toisessa vaiheessa jokainen vastaaja valitsi Kansallisgallerialta, Ateneumin ja Kiasman kokoelmia käyttäen yhden teoksen, jonka koki itselleen merkitykselliseksi kansallismaisemaksi. Tämän jälkeen he täyttivät kyselylomakeen valitun teoksen pohjalta.
Sovelsimme DIVE-inventointimenetelmää teoksia koskevien kysymysten muotoilussa. DIVE-inventointimenetelmä on prosessi, joka alkaa valmisteluvaiheella ja päättyy yhteenvetoon. Prosessista voidaan erottaa neljä eri vaihetta; kuvauksen, tulkinnan, arvottamisen sekä toteuttamisen vaiheet. (Museovirasto) Vaikka DIVE yleensä liitetäänkin erilaisiin alueellisiin kehittämisprojekteihin ja niihin liittyviin inventointeihin, koimme, että se oli sovellettavissa myös meidän projektiimme. Työmme on myös jäsennettävissä merkitysanalyysimenetelmän avulla ja se toimi kokonaisvaltaisesti suunnittelua ohjaavana teoreettisena työkaluna.
KYSELYTUTKIMUKSEN VASTAAJAT
Kyselyyn vastaajat muodostuivat kahdesta erilaisesta ryhmästä: kuudesluokkalaisista koululaisista sekä eri-ikäisistä aikuisista.
Vastaajat:
Oppilas-ryhmä, ikäjakauma 12-13 vuotta, heiltä saatiin 19 vastausta.
Aikuiset -ryhmä, ikäjakauma: 31–73 vuotta, heiltä saatiin 13 vastausta orientoiviin kyselyihin ja 10 vastausta jälkimmäiseen kyselyyn.
Vastaajat tavoitettiin ryhmämme omista lähipiireistä. Oppilasryhmälle kyselyt toteutettiin osana normaalia koulutyötä ja lasten huoltajilta pyydettiin lupa tutkimukseen osallistumisesta. Aikuisia lähestyttiin sähköpostin välityksellä. Lopulta kaikkia vastauksia käsiteltiin anonyymisti ja vastaajien henkilöllisyydet jäivät ainoastaan ryhmistä vastaavien tietoon.
Alkuperäistä ryhmäjakoa, joita oli kolme (6-luokkalaisista koostuva oppilasryhmä, aikuisryhmä sekä taiteilijat-ryhmä), muokattiin kyselyiden palauduttua. Aikuisryhmä, joka muodostui pääasiassa yli 60-vuotiaista (sekä yksi 38-vuotias ja yksi 42-vuotias, joka jätti tutkimuksen kesken) päätettiin yhdistää taiteilijat-ryhmän kanssa yhdeksi ryhmäksi, sillä jälkimmäisen ryhmän vastausprosentti jäi vajaaksi. Alkuperäinen aikuisryhmä koostui pitkälti yli 60-vuotiaista korkeakoulutetuista, ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevista henkilöistä. Yhdistämällä nämä kaksi ryhmää, parani ryhmän diversiteetti erityisesti ikäjakauman näkökulmasta, mutta myös eri ammatti- ja koulutustaustan omaavat henkilöt monipuolistivat ryhmän identiteettiä.
ORIENTOIVA KYSELY
Kyselytutkimuksen orientoivissa kysymyksissä pyydettiin vastamaan seuraaviin:
Lisäksi kysyttiin vastaajan ikä ja ammatti. Alla muutamia pomintoja ensimmäisen kysymyksen vastauksista. Vastauksen jälkeen suluissa ryhmä, (O)= oppilas, (A)= aikuinen.
”Ensimmäinen assosiaatio liittyy kultakauden 1880 – 1910 maisemakuviin ja kansallisromanttisen aiheisiin. Ihanteelliset ja yleensä koskemattoman vaara-, metsä- ja järvimaisemat taitavat edelleen parhaiten vastata kansallismaisemaa ihmisten mielissä. Myös valmiit, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ympäristöt voivat olla kansallismaisema esim Senaatintori, vanha Porvoo, Tammerkoski vanhoine tehdasrakennuksen ja vanhat viljelysmaisemat. Minulle kansallismaisema edustaa historiaa ja pysyvyyttä ja sen vaaliminen on arvokasta suomalaisen identiteetin säilymisessä. Kansallismaisema on myös esteettinen kokemus. Avohakkuut, suuret markettialueet ja maastoon raivatut laajat moottoritiet isoine liittyminen eivät edusta kansallismaisemaa, ainakaan toistaiseksi.” (A)
”Kolihan se sieltä kummittelee. Yleisemmin kansallismaisemaksi ajattelen jotain Suomesta edustavaa ja kaunista, sen parhaita puolia kuvaava maisemaa, mutta samalla kuitenkin riittävän yleistä maisematyyppiä. Se voi olla luonnontilainen, mutta myös ihmisten toiminnan (sivu)tuotteena syntynyt ympäristö. Se on myös ihmisille merkityksellinen ja sen äärellä olo tuottaa monenlaista mielihyvää.” (A)
”Kansallismaisemasta tulee heti mieleen romanttisia luontonäkyjä; metsämännyt joiden runkoihin paistaa aurinko, järvimaisema kun seisoo laiturilla kesäyössä höyryävänä saunan jälkeen. Kansallismaiseman ei mielestäni tarvitse ole erityisen vaikuttava maisema, se yhtyy mielessäni enemmän luonnon elementteihin ja hetkiin luonnossa ja vuodenaikoihin. En oikein tiedä miksi näin on, mutta kultakauden maalaustaide, jylhät maisemat tai vaikka Koli ei tunnu läheiseltä mulle.” (A)
”Kansallismaisema on mielenkiintoinen konsepti. Se on patriarkaattisen yhteiskuntarakenteen luoma näkemys siitä, millainen näkymä Suomessa on, tai millainen maiseman tulisi olla. Se pitää sisällään jylhyyden ja suuruuden, sellaisen koskemattoman luonnon ylivertaisuuden ja kauneuden. Kuitenkin tätä ”kansallismaiseman” metsiä hakataan taloudellista voittoa tavoitellen. Mielestäni Zacharias Topeliuksen Maamme-kirja on lähtökohta sille, miten kansan tulisi ajatella kansallismaisema. Minulle kansallismaisema tarkoittaa oletusarvoa jostain jalosta, jylhästä ja koskemattomasta maisemasta, mitä nykyään harvoin on jäljellä. Kapitalismi on joka paikassa vallannut alkuperäisen ja ”aidon” kansallismaiseman.” (A)
”Kansallismaisemasta tulee ensiksi mieleen oikein tumma havumetsä jonka takana on järvi jonka rannalla tummasta pyöröhirrestä tehty mökki josta nousee savua.” (O)
”Metsä, järvet, auringonlasku, erilainen muissa maissa” (O)
”Kaupungin hienoin maisema jota kaikki ihailevat” (O)
”Kansallismaisema tarkoittaa mielestäni esimerkiksi Suomelle tunnettua aluetta tai kohdetta. Sillä voidaan tarkoittaa myös vaikka metsiä ja eläimiä.” (O)
”Kansallismaisema tarkoittaa mielestäni maisemaa tai paikkaa jossa on hyvä olla tai mihin on tottunut. Turistille kansallismaisema voi tarkoittaa maisemaa joka on eri maassa.” (O)
Aikuisten vastauksissa nousivat esiin pääasiassa romanttiset kuvailut luonnosta ja paikoista, viittaukset maalaustaiteeseen, erityisesti kultakauteen, sekä kriittinen pohdinta käsitettä kansallismaisema kohtaan. Yhteiskuntakriittisyys näkyi nuorempien vastaajien vastauksissa. Koli mainittiin kahdessa vastauksessa, mutta erilaisin painotuksin. Osa vastaajista kuvaili tämän lisäksi omaa suhdettaan kansallismaiseman käsitykseen. Aikuisten vastaukset olivat huomattavasti pidempiä kuin oppilaiden vastaukset.
Myös 6-luokkalaisten vastauksissa pohdittiin käsitettä. Osa selkeästi kuvaili omaa käsitystään eräänlaisesta kansallismaiseman ihanteesta ja toiset pohtivat enemmän itse käsitteen sisältöä. Järvi, metsä, kaupunki, kotimaa ja Suomi liittyivät useaan vastaukseen. Luontoteema yhdisti kummankin ryhmän vastauksia vahvasti.
Orientoivan kyselyn toisessa kysymyksessä pyydettiin kuvailemaan 3-5 sanalla itselle merkityksellistä kansallismaisemaa
Luontoon liittyvät kuvailut nousivat kummankin ryhmän vastauksissa selkeästi esiin. Veteen ja metsään tai puihin liittyvät sanat olivat enemmistönä. Nämä toistuivat kummassakin ryhmässä. Lapsille myös eläimet ja aurinkoon liittyvät sanat olivat tärkeitä, toisin kuin aikuisille.
Rakennettuun ympäristöön sekä sosiaalisuuteen ja ihmiseen viittaavia sanoja oli lapsilla huomattavasti enemmän. Eri paikat ja erityisesti mökki tuntuivat merkityksellisiltä. Aikuisten vastaukset jakaantuivat kolmen vastaajan kesken, viitaten urbaaniin ympäristöön.
Adjektiivit ja kuvailevat sanat olivat aikuisten keskuudessa suosittuja. Vastauksissa esiintyi sanoja, kuten kauneus, rauhoittava, monimuotoinen sekä jotain positiivista tunnetta luova tai antava. Seuraavia sanoja myös esiintyi: koskematon, karu, läpipääsemätön, luonnontilainen ja muuttuva. Lasten adjektiivit olivat yksinkertaisempia: sanat rauhallinen, valoisa ja vihreä tulivat monta kertaa ilmi.
Kummankin ryhmän yhteenlasketuissa vastauksissa sana järvi esiintyi 8 kertaa sekä 1 järven ranta. Metsään tai puihin viittaavia sanoja esiintyi 9 kertaa. Rauha tai rauhallisuuteen viittaava sana esiintyi 7 kertaa (6 oppilailla,1 aikuisilla).
VARSINAINEN KYSELY
Orientoivan kyselyn palauduttua vastaaja sai tehtäväkseen valita itselle merkityksellistä kansallismaisemaan vastaavan teoksen Ateneumin ja Kiasman kokoelmista. Tämän jälkeen hänen tuli vastata kyselylomakkeeseen, jonka muotoilussa hyödynnettiin DIVE-inventointimenetelmää. Kyselylomake oli muodoltaan seuraavanlainen.
Valitsemasi teos:
(tekijä, teoksen nimi ja vuosiluku)
Kuvaus
Mitä näet? Kerro teoksesta tai kuvaile omin sanoin mitä ajatuksia teos herättää? Herääkö sinulla ajatuksia tekijästä, entä tekoajankohdasta? Minkälaiseen yhteiskunnalliseen tai poliittiseen, historialliseen tilanteeseen teos on tehty (suunniteltu, syntynyt)?
Tulkinta
Miksi valitsit kyseisen teoksen?
Miten ihminen liittyy mielestäsi teokseen, vai liittyykö? Miten ihminen näkyy siinä? Miten kulttuuri ja kulttuuriympäristö liittyy mielestäsi teokseen, entä kansallismaisema? Mitä teos kertoo kulttuuriympäristöstä, ajasta, paikasta tai ihmisten välisistä suhteista?
Arvottaminen
Mitä merkityksiä (tunteita) teos herättää? Mitä arvokasta tai merkityksellistä näet teoksessa? Mistä nämä merkitykset ja arvot rakentuvat?
Aika
Kauanko käytit aikaa teoksen etsimiseen/ löytämiseen?
Käytitkö kokoelmahaussa asiasanaa kansallismaisema? Jos käytit, niin päädyitkö sitä kautta valitsemaan teoksen? Käytitkö jotain muuta haku/asiasanaa ja jos käytit niin mitä?
VALITUT TEOKSET ATENEUMIN JA KIASMAN KOKOELMISTA
Teoksen jälkeen suluissa ryhmä, O= oppilas, A= aikuinen
Ahlstedt; Fredrik: Talvi-ilta kuun noustessa, 1865–1900 (O)
Ahlstedt; Fredrik: Talvimaisema, 1880. Tämä valittiin kaksi kertaa. (O)
von Wright, Ferdinand: Maisema aamusumussa, 1864 (O)
von Wright, Ferdinand: Metsämaisema Haminalahdelta, 1880 (A)
von Wright, Ferdinand: Taistelevat metsot, 1886 (O)
Åberg, Victoria: Näköala Olavinlinnaan 1864 (O)
Åström, Werner: Asetelma, 1914 (O)
VASTAUSTEN TULKINTA
Kyselylomakkeet tuottivat valtavan määrän informaatiota, jota analysoitiin osittain laadullisesti ja osittain määrällisesti. Seuraavaksi valikoituja otteita vastauksista.
Oppilasryhmän kuvaus ja tulkinta
Teosten kuvauksissa toistuivat monen vastaajan kohdalla samat sanat, joita he olivat orientoivan kyselyn toiseen tehtävään kirjoittaneet. Valittuja teoksia kuvattiin usein teosten esittämän luonnon kautta ja luontokuvauksista nousi oppilasvastausten kesken samoja elementtejä.
Luontoon liittyviä vastauksia on runsaasti. Yhdessä vastauksessa todettiin, että teos kuvaa normaalia arkista luontoa ja yksi vastaaja kirjoitti, että luonto on tärkeä. Vesi mainittiin vastauksissa yhteensä kahdeksan kertaa ja se liittyi usein järveen, mutta myös tyyneen veteen ja rantaan. Kallio mainittiin kolme kertaa ja sininen taivas tai pilvet viisi kertaa. Metsään liittyviä mainintoja oli yksitoista ja ne esiintyivät esimerkiksi tyypillinen metsä- ja avara metsämaisema -mainintoina. Kuuhun liittyviä ilmauksia esiintyi kaksi ja yhdessä vastauksessa todettiin, että aurinko paistaa. Talvi mainittiin viisi kertaa ja sitä kuvattiin paitsi talvena myös lumisena maana ja talvimaisemana sekä lumisena maana. Myös eläimiä kuvailtiin muutamissa vastauksissa. Yhdessä vastauksessa käsiteltiin kaloja ja tulkintavaiheessa pohdittiin kalastusta ja sen tuottamaa iloa. Myös karhu, joka haluasi syödä kauriin, esiintyi yhdessä vastauksessa. Taistelevat metsot –teosta kuvattiin yhdessä vastauksessa: ”2 poikaa taistelemassa yhdestä tytöstä eli teoksessa on kolme kalkkunaa”. On mielenkiintoista, että vuodenaikoja itsessään ei mainittu, eikä niistä käsitelty muuta kuin talvea. Monessa vastauksessa luonto ja sen kuvaaminen näyttäytyivät itseisarvoina, eikä niitä juurikaan kuvattu suhteessa hyötyyn tai tekemiseen.
Väreistä mainittiin vaaleanpunainen yhden kerran ja vihreä neljä kertaa, kaksi kertaa pelkästään vihreänä ja muissa vastauksissa vihreä liittyi nurmeen tai ruohoon. Vastauksissa oli yksi maininta, jossa värit koettiin rauhoittavina.
Rakennettuun ja muokattuun ympäristöön liittyviä vastauksia oli jonkin verran. Mökki on mainittu seitsemän kertaa ja pelto yhden kerran. Vastauksissa mainittiin myös hevosaitaus, talo, talli sekä iso linna, jolla viitattiin Olavinlinnaan. Yhdessä vastauksessa todettiin, että valitussa teoksessa on perussuomalaisia hirsitaloja.
Ihmiseen, tekemiseen ja toimintaan sekä tunteisiin liittyviä vastauksia oli myöskin aineistossa jonkin verran. Yksi vastaaja kertoi, että teoksesta tulee tunne, että kaikki ovat tervetulleita kylään. Tulkitsen, että tuo tunne liittyy myös turvallisuuteen ja tuttuuteen. Tuttuus mainittiin yhdessä vastauksessa. Yksi vastaaja kertoi ihmisistä, jotka katsovat puiden takaa. Vastaaja kokee ilmeisesti teoksen kuvaamisen kannalta tärkeänä, että ihmisen katse ikään kuin suodattuu puiden eli luonnon läpi. Jääkiekko ja puutyöt mainittiin kummatkin kerran ja yhdessä vastauksessa puhuttiin työnteon palkasta. Tekemiseen liittyi myös vastaus, jossa kerrottiin valitun teoksen liittyvän uimisesta nauttimiseen. Rauhallisuuteen liittyviä vastauksia oli kolme kappaletta, samoin kuin kauneuteen liittyviä vastauksia. Yhdessä vastauksessa puhuttiin supisuomalaisesta miehestä ja toisessa todettiin, että ihmishahmo vaikuttaa jonnelta. Tässä tulkitsen, että jonne viittaa tyypilliseen esiteiniin.
Tekijää ja tekijään liittyviä asioita oli pohdittu jonkin verran oppilasvastauksissa. Jo kuvaus-vaiheessa oppilaat olivat kuudessa vastauksessa pohtineet myös tekijää. Oppilaat olivat siis ymmärtäneet, että teoksella on myös tekijään liittyvä konteksti. Tekijään liittyvät huomiot olivat lähinnä sellaisia, joissa kiinnitettiin huomiota taidokkuuteen ja huolelliseen tekemiseen, taidokkuuteen ja luovuuteen sekä työn realistisuuteen. Yhdessä vastauksessa tulkittiin, että tekijän on täytynyt pitää luonnosta ja eräs vastaaja pohti sitä, mistä tekijä on saanut ideansa. Vastaaja päätyi siihen, että tekijän on täytynyt pitää luonnosta.
Oppilaiden vastaukset tehtävässä kolme, jotka siis liittyivät tulkintaan, olivat monilla kuvailevia. Tätä selittää varmasti vastaajien nuori ikä ja tehtävän haastavuus ikäluokkaan nähden. Toisaalta vastaajat olivat myös osanneet perustella valintojaan. Kansallismaisema oli oppilaille vastausten perusteella helpompi käsite kuin kulttuuri ja kulttuuriympäristö. Myös ihmisen pohtiminen suhteessa teokseen oli haastavaa. Monet vastasivat, että ihminen, kulttuuri eikä kulttuuriympäristö liity teokseen tai he eivät tiedä näkyykö teoksessa kulttuuriympäristöä. Osa totesi, että ihmistä ei näy teoksessa, ihmisten jättämiä jälkiä tai ihmisen toiminnan tuloksena muokkautunutta ympäristöä ei käsitelty yhdessäkään oppilaan vastauksessa niin, että ihmisen vaikutus olisi tuotu esiin. Eräs vastaaja oli mielenkiintoisella tavalla pohtinut kulttuurin käsitettä ja ymmärtänyt, että käsitteessä oleellista on ihminen ja ihmisen toiminta: ”Valitsin teoksen, koska se oli erilainen kuin muut. Kulttuuri näkyy siinä, että kaloja ei ole paljon, mutta silti ne ovat valmiita paistettavaksi. Kalat näyttävät niin pieniltä, että ne ovat ongittuja, joten päättelin siitä, että onkiessa tulee aina hyvä mieli ja suomalaisethan tykkäävät kalastamisesta.” (Asetelma 1914, Werner Åström.) Vastaaja oli siis tulkinnut että teoksen kalat oli ongittu ja ne odottivat ruoaksi valmistamista. Teosta tulkittiin siis vahvasti kulttuurin eli ihmisen näkökulmasta ja vastaaja päätyi analyysissään käsittelemään kalastamista yleisesti osana suomalaista kulttuuria ja luontosuhdetta.
Moniin oppilasryhmän vastauksiin kansallismaisema liittyi niin, että teos kuvasi vastaajan mielestä maisemaa, jonka he tulkitsivat ja luokittelivat kansallismaisemaksi. Kansallismaisema määrittyi vastauksissa selkeästi suhteessa Suomeen ja oppilaat käsittelivät sitä selkeästi Suomen kontekstissa, vaikka selkeästi osa vastaajista olikin pohtinut myös käsitteen kontekstualisuutta ja ymmärtänyt, että eri kulttuureilla on erilaisia kansallismaisemia. Suomalaisuus näkyy muun muassa seuraavissa vastauksissa.
”Valistin teoksen koska se näyttää niin rauhalliselta ja kauniilta. Se liittyy Suomeen ja tuntuu aivan suomelta ja muistuttaa suomalaisia.” (Kesäpaikka 1961-1977, Sirkka-Liisa Lonka)
”Merkitsee minulle lämpimiä mökkiöitä ja puutöitä perheeni kanssa. Se on mielestäni yleinen suomalainen kansallismaisema ja näyttää sen, että suomalaiset pitävät rauhallisista ja hauskoista mökkipäivistä. ” (Kesäyön kuu 1889, Eero Järnefelt)
”Valitsin, koska maalaus on todella hyvin suomalaisen näköinen. Tämä teos voisi olla kansallismaisema. Kulttuuri liittyy tähän siten, että ihmisillä on yleensä mökki (suomalaisilla).” (Järvenlahtimaisema 1857, Werner Holmberg)
”Koska se muistuttaa Suomen metsää ja ihmiset ovat siellä piilossa.” (Meistä luvattiin pitää huolta 2016, Erno Enkenberg)
”Valitsin teoksen, koska siitä tulee mieleen meidän mökki. Ihminen ei liity kuvaan mitenkään. Minusta Suomen kansallismaisema on metsä ja järvi. Kuvasta tulee mieleen rauhallisuus ja iloisuus.” (Rantamaisema Leppälahdelta 1859, Werner Holmberg)
”Valitsin kyseisen teoksen, koska talvi on kiva vuodenaika. Ihmisessä näkyy suomalainen kulttuuri. Teos kertoo suomalaisesta talvesta. ” (Talvi 1873, Hugo Simberg)
”Valitsin, koska tykkään lätkästä. Teoksessa näkyy suomalainen kulttuuri eli jääkiekkoilijat.” (Jääkiekkoilijat 1959, Tuulikki Pietilä)
Suomi ja suomalaisuus liitettiin siis luontoon, sen metsiin, eläimiin ja järviin sekä mökkimaisemiin, mutta myös talveen ja talviurheiluun. Useat vastaajat kertoivat valinneensa teoksen, koska siinä kuvataan heidän mukaansa tyypillistä suomalaista luontoa. Luonto oli monissa oppilaiden vastauksissa vahvasti läsnä. ”Valitsin kyseisen teoksen siksi, koska siinä on erilaista luontoa ja siinä näkyy hyvin Suomen luonnolle tyypillinen metsä, järvi ja ranta. Ihmiseen liittyviä asioita kuvassa ei juurikaan näy. Kuvaa mielestäni hyvin kansallismaisemaa Suomesta. ” (Suomalainen maisema 1855, Werner Holmberg)
Mökkiin liittyviä vastauksia oli useampi. Vastauksissa mökki näyttäytyi arvostettuna ja omien kokemusten ja muistojenkin kautta tärkeänä paikkana, johon liittyy positiivisia tunteita. Mökkiin liitettiin lämpimiä mökkiöitä, uimista sekä puutöitä perheen kanssa. Mökki liitettiin myös kulttuuriin vastauksessa, jossa todettiin, että kulttuuri liittyy mökkiin siten, että suomalaisilla ihmisillä on yleensä mökki. Vastauksen voi nähdä heijastelevan myös koulua ympäröivän asuinalueen melko korkeaa sosioekonomista taustaa ja monien oppilaiden perheillä on kesämökki. Yksi oppilas pohtii teoksessa esitetyn mökin ja tekijän välistä suhdetta ja esittää, että hänen mielestään tekijä on omistanut teoksen mökin. Yksi vastaaja kertoi, että teoksen esittämästä mökistä tulee mieleen oman mökin maisema, jossa vastaaja omien sanojensa mukaan pienenä leikki. Mökkimaisema edusti siis ajallista jatkumoa ja lapsuuden muisto oli selvästi sellainen, jota haluttiin vaalia. Mökkiin liitettiin usein järvi, mökin ikään kuin kuului olla veden äärellä. ”Teos muistuttaa kesällä uimista mökillä. Mökkeily, uiminen ja saunominen muistuttaa erittäin paljon Suomea ja suomalaisia. Luonto ja uiminen on minulle todella tärkeä asia ja nautin siitä erittäin paljon. Näen kuvassa rauhallisuuden ja kauneuden.” (Kesäpaikka 1961-1977, Sirkka-Liisa Lonka) Eräs vastaaja kertoi valinneensa teoksen (Maisema aamusumussa 1864, Ferdinand von Wright), koska pitää mökillä olemisesta. Teos oli siis nivottu nykyaikaan ja vastaajan mieltymyksiin, mutta samalla vastaaja näki sen historiallisen kontekstin, koska vastaaja oli kirjoittanut, että teos kertoo siitä, miten 1864 on eletty. Vastausta voidaan tulkita siten, että teos kuvaa vastaajan mielestä kansallismaisemaa sekä 1800-luvun puolessavälissä että tänä päivänä. Ajallista kontekstia oli pohdittu muutamissa vastauksissa. ”Ihmisen mökki näkyy pienesti taustalla, joten voisi kuvitella, että siellä voisi asua joku ihminen. Talo näyttää vanhalta, ajattelen, että se voisi kuvata kulttuuria jollain tasolla.” (Suomalainen maisema 1891, Albert Nikolajevitsch Benos) Tässä vastauksessa sanoitetaan historiallista näkökulmaa kulttuuriin ja kulttuurin historiallista kerrostumaa. Osa oppilaista selvästi hahmottaa yhteiskunnallisten muutosten ja yhteiskunnallisen kontekstin yhteyden teosten kuvaamiin asioihin, vaikka eivät sitä välttämättä kovin selkeästi sanoita. Toisaalta muutoksen rinnalla havaitaan myös pysyvyys. ”Valitsin kyseisen teoksen, koska se näyttää aika yksinkertaiselta tai semmoiselta, että voisi nykyäänkin nähdä semmoisen. Kuvassa ei näy ihmisiä. ” (Suomalainen maisema 1891, Albert Nikolajevitsch Benois)
Werner Holmberg: Järvenlahtimaisema, etualalla vanha lato ja taustalla metsäinen ranta, 1857 Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Ainur Nasretdin / tekijänoikeusvapaaFredrik Ahlstedt: Talvimaisema, 1880 Antellin kokoelma / Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Asko Penna / tekijänoikeusvapaa.Albert Nikolajevitsch Benois: nimi: Suomalainen maisema, 1891 Antellin kokoelma / Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Marko Mäkinen / tekijänoikeusvapaa
Aikuisryhmän kuvaus ja tulkinta
Aikuisryhmän valitsemissa teoksissa ja heidän kuvauksissa oli samoja elementtejä, kuin oppilasryhmän vastauksissa. Luonto liittyi moniin aikuisryhmänkin vastauksiin, mutta luonnonympäristöt laajenivat ja monipuolistuivat aikuisryhmän vastausten myötä.
Vastaajan A valitsema teos Kirkko meren rannalla kuvaa saaristolaismaisemaa ja siihen sijoittuvaa puukirkkoa hautausmaineen. Merenääristä maisemaa, rantakallioita sekä rauhallista merta ja saaria käsittelee myös Vastaaja C Villingin kallioita -teoksen myötä. Vastaajan B valitsema Syksy metsässä -teos kuvaa oppilaidenkin paljon valitsemaa ja käsittelemää metsämaisemaa, mutta syksyistä sellaista. Vastaaja D on valinnut Kesäpäivä Päijänteellä -teoksen, jonka yhteydessä hän käsittelee itselleen tärkeää järvimaisemaa, jossa hän on itse kasvanut. Oppilaiden monet teokset liittyivät myös järvimaisemiin, mikä selittynee myös sillä, että oppilaat asuvat alueella, jonka läheisyydessä on sekä Vesijärvi että Päijänne. Omiin lapsuusmuistoihin palaa myös vastaaja E, joka käsittelee Metsämaisema Haminanlahdelta -teoksen yhteydessä lapsuutensa onnellisia hetkiä maaseutumaisemassa peltojen ja metsäaukeiden lomassa. Muistot ovat selvästi vahvoja, sillä hän liittää kuvaukseen myös tunto- ja kuuloaistin, ehkä yllättävää kyllä, ei hajuaistia. Hän kuvaa teosta seuraavasti: ”Olen tehnyt pitkän kävelyn maaseudulla, peltojen ja metsäaukeiden läpi, ja nyt saavun määränpäähäni. Tunnelma on rauhoittava ja valoisa, positiivinen odotus yllä, jostain? Ehkä rakkaan tapaaminen tiedossa. Nautin koivujen ja lehtipuiden havinasta, luonnon äänistä, tuulenvireestä. Taustalla näen järvenselkää, viljapellon, hiekkatien, jolla kaksi naista kävelee. Jotain lapsuuden muistoja vilahtaa myös mielessäni, jossa olisi juuri näitä elementtejä: kesää, metsän reunaa, peltoa, järvi ym. lapsuuteni onnellisia hetkiä.”
Myös vastaaja H käsittelee omassa vastauksessaan ylisukupolvisuutta: ”Juuri tämä on maisema, joka on yhteistä itselleni ja vanhemmilleni ja isovanhemmilleni.” Mielenkiintoinen ilmiö, että myös osa oppilasryhmästä oli viitannut lapsuusmuistoihin vastaustensa yhteydessä. Kasvu- ja elinympäristöllä näyttää siis tämänkin kenttätyön tiimoilta olevan vaikutusta itselle merkitykselliseksi koettuun kansallismaisemaan ja kulttuuriympäristöön.
Aikuisryhmän vastaukset toivat aineistoon myös kaupunkiympäristöjä, joita oppilasryhmän teoksissa ei ollut. Vastaaja F kuvaa Kalkkiveneitä -teoksen kautta itselleen merkityksellistä ja tuttua Aurajoki-maisemaa. Myös vastaajan G valitsema teos kuvaa kaupunkiympäristöä. Kaivopuiston rantaa -nimisessä teoksessa hän näkee tutun Kaivopuiston rannan kaarteen jalkakäytävästä ja kaiteesta sekä lyhtypylväitä, pari kävelevää hahmoa, pursia rantaviivassa sekä valosta piirtyvän mahdollisen sotalaivan. Hän yhdistääkin teoksen tekovuoden (1941) sotavuoden tapahtumiin jo kuvausvaiheessa. Aikuisryhmän vastauksissa teosta siis katsotaan läpi sen yhteiskunnallisen ja historiallisen kontekstin. Yhteiskunnallisen kontekstin nostaa esiin myös vastaaja E,, joka Metsämaisema Haminanlahdelta -teoksen yhteydessä kirjoittaa tekijästä seuraavaa: ”Tekijä on hyväosainen, koska taustan kartano piirtyy vahvana, jotenkin tärkeänä. Yksityiskohtien maalaamiseen on tekijällä ollut aikaa ja kiinnostusta, ehkä sherrylasin ja maukkaan lounaan jälkeen maalaaminen sujui hyvin, ilman paineita tai odotettua kritiikkiä keneltäkään. Isänmaa ja perusarvot näkyvät, mutta idylli on ehkä liiankin rikkumaton ja harmoninen. Maalaus on ennen itsenäistymisen aikaa.” Yhteiskunnallinen konteksti koskee siis lähinnä tekijää ja teosta katsoessa vastaaja on ikään kuin katsonut samalla tekijää. Vastaaja H on valinnut Nimetön (maisema) -teoksen, jossa hän näkee suomalaista sekametsää, männyn, kuusen ja taustalla epämääräisen viljapellon. Teoksen tarkastelussa on läsnä myös vuodenajat, koska hän toteaa, ettei teoksessa ole selkeää vuodenaikaa tai säätä. Vastaaja I on valinnut Kansallismaisema -teoksen, joka kuvaa hänen mukaansa vaara- tai harjumaisemaa. Vastaajien maantieteellisellä sijainnilla ja synnyinpaikoilla saattaa hyvin olla vaikutusta siihen, että esimerkiksi selkeästi pohjoista Suomea tai Pohjanmaata kuvaava aineisto jäi puuttumaan.
Aikuisryhmän vastauksiin liittyi oppilasryhmää enemmän teokseen ja teosta kuvaavaan asiaan liittyvää taustatietoa ja yleisesti teoksia käsiteltiin enemmän niiden tekijään ja tekoajankohtaan liittyvässä kontekstissa, josta aikuisryhmällä toki oli enemmän tietoakin. Lisäksi aikuisryhmien kuvaukseen eli tehtävään 2 liittyvissä vastauksissa oli paljon enemmän tulkitsevaa tekstiä, kuin oppilasryhmän vastauksissa, mikä teki analysointityöstä haasteellisempaa, koska ihan samat käsittely- ja analysointitavat eivät tuntuneet toimivilta eri vastausryhmissä. Vastaaja A kuvasi valitsemansa Kirkko meren rannalla -teoksen yhteydessä saaristolaisluontoa ja -elämää. Hän pohti sitä, että saaristossa luonto on koko ajan läsnä ja sen ehdoilla joudutaan elämään. Hän pohti myös sitä, ettei tekijän teoksissa näy viitteitä hänen elinaikansa yhteiskunnallisista murroksista, kuten itsenäistymisestä ja vuoden 1918 sodasta. Vastaaja C pohti Helmi Bieseä ja totesi, että hän on uusi tuttavuus taiteilijana. Vastaaja pohti myös naistaiteilijuutta ja taiteilijan monia rooleja, päivätyössään piirustuksenopettajana, äitinä sekä taiteilijana. Hän pohti, että Biese olisi tehnyt Villingin kallioita -teoksen omalla kesämökillään Villingissä, ehkäpä iltapäivisin lasten päiväunien aikana. Myös yksi oppilasryhmän vastaaja oli pohtinut tekijän omistajuutta suhteessa teoksessa kuvattuun mökkiin.
Myös vastaaja D oli pohtinut tekijää ja tulkitsi tekijän arvostavan luonnon kauneutta. Vastaaja F pohti puolestaan tekijän suhdetta Aurajokeen: ”Ymmärtääkseni taiteilija on tavoitellut levollista kuvaa ahkerien suomalaisten Auran rannoille rakentamasta infrasta ja saariston kalkinkuljetusbisneksestä – edistyksestä. Tämä sattuu näyttäytymään myös esteettisesti arvokkaana.” Myös vastaaja I pohtii tekijän suhdetta kuvaamaansa maisemaan sekä tekijän intressejä: ”Hän on valinnut valokuvan ehkä sen vuoksi, että valokuva nähdään vähemmän subjektiivisena välineenä kuin esimerkiksi maalaus. Ehkä tekijä on halunnut ikuistaa uhanalaisen luontotyypin, korostaa ja tallettaa saman kunnioituksen maisemaa kohtaan, jonka kultakauden maalarit ovat teoksiinsa sisällyttäneet – teos kuitenkin syntynyt 90-luvun alussa: Mieleeni tulee lama, metsäteollisuus, luonnon monimuotoisuuden kiihtyvä katoaminen. Ikään kuin tekijä olisi halunnut vielä ikuistaa saman maiseman, minkä moni muukin on häntä ennen tehnyt, koska on nähnyt maiseman näyttämän luonnon tärkeyden ja uhanalaisuuden.” Vastaaja H käsitteli myös teoksen tekijää ja hän toteaa, että on aina arvostanut Kalervo Palsaa ilmaisijana, suodattamattomana tabujen rikkojana ja joskus vastenmielisenä, joskus ei. Hän toteaa, että vuoden 1974 poliittinen ilmasto on hänelle tuntematon, mutta noina vuosina Palsan töitä piilotettiin, joskin hän pitää maisemakuvaa kilteimmästä päästä olevana.
Ihminen ja kulttuuriympäristö näkyy aikuisryhmän vastauksissa. Aikuisryhmä sanallisti ihmisen ja kansallismaiseman yhteyttä enemmän ja syvällisemmin, kuin oppilasryhmä. Vastaaja C pohti, että hänen valitsemassaan teoksessa, että kulttuuriympäristö on suomalainen metsä sekä taideteos. Vastaaja tulkitsi siis kulttuuriympäristöä teokseen liittyen kahdella tasolla, sekä Syksy metsässä -teoksen esittämänä suomalaisena metsämaisemana että taideteosten muodostamana visuaalisena kulttuuriympäristönä. Vastaaja H käsittelee mielenkiintoisella tavalla kansallismaiseman kokemista ja käsityksiä kansallismaisemasta. Vastauksesta voi tehdä myös tulkinnan, että suomalaisilla olisi jokin stereotypinen ja traditionaalinen käsitys ihanteellisesta kansallismaisemasta, joka on peräisin agraarilta ajalta. Vastaaja ei ole kuitenkaan muodostanut omaa kansallismaisemaa: ”Olen kokenut itseni ulkopuolisena kansallismaisemasta, ja etsin sitä tunnetta, joka välittyy kun seuraa automatkalla vuorottelevia peltoaukeita ja metsäsaarekkeita takapenkiltä ikkunasta. Sitä oloa, että ei todella ikinä ole itse ollut olemassa siinä peltomaisemassa, vaikka jokin sisimmässä sanoo että sen pitäisi tuntua omalta ja tutulta.” Vastaajan suhde kansallismaisemaan on siis ristiriitainen ja kyseenalaistava ja siihen liittyy ulkopuolisuuden kokemista.
Myös vastaaja A pohtii ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta. Hän toteaa, että teos kuvaa ihmisten toimintaa, mutta välillisesti myös luonnon ankaruutta ja ihmisen pienuutta luonnon rinnalla. Samalla hän tulkitsee, että teoksen kirkko näyttäytyy yhteisöllisyyden tukena ja näin vastakohtana luonnon edustamalle kovuudelle. Vastaaja A tulkitsee teosta myös ajallisesti ja käsittelee muutosta. Hän toteaa, että nyt saaristo on autioitumassa vakituisista asukkaista ja tilalle on tullut lomailijat ja turistit. Vastaaja C puolestaan kirjoittaa, että hänen valitsemaansa teokseen ihminen liittyy vain kuvaajana. Toisaalta hän tarkastelee teosta myös suhteessa ihmisen toimintaan ja maiseman saavutettavuuten, ihminen tuntuu kuitenkin olevan läsnä laajemmin ja kansallismaisema määrittyy kuitenkin lopulta suhteessa ihmiseen: ”Teos ei varsinaisesti ole erämaata, joka sitä suuremmalla syyllä tekee teoksesta kansallismaiseman. Sen tavoittamiseksi ei vaadita päivien vaellusta asumattomilla seuduilla. Kalliot voivat olla päiväretkien kohteena, myös kesämökkiläiset voivat käydä iltapäiväkahvilla kallioilla???. Suomessa on pitkä rannikko, yleensä merimaisema on isolle osalle kansaa helposti saavutettavissa.”
Vastaaja E kertoo, että ihminen kuvassa ei ollut tärkeintä, mutta se sopii teokseen hyvin, vaikkakin pienemmässä roolissa, kuin luonto. Hänen mukaansa kulttuurin vaaliminen näkyy kuvassa ja luonnon säilyttäminen on kaikille yhteiskuntaluokille tärkeää. Myös vastaaja I käsittelee luonnon tärkeyttä ja uhanalaisuutta. “Ehkä tekijä on halunnut ikuistaa uhanalaisen luontotyypin, korostaa ja tallettaa saman kunnioituksen maisemaa kohtaan, jonka kultakauden maalarit ovat teoksiinsa sisällyttäneet – teos on kuitenkin syntynyt 90-luvun alussa: Mieleeni tulee lama, metsäteollisuus, luonnon monimuotoisuuden kiihtyvä katoaminen. Ikään kuin tekijä olisi halunnut vielä ikuistaa saman maiseman, minkä moni muukin ennen häntä in tehnyt, koska on nähnyt maiseman näyttämän luonnon tärkeyden ja uhanalaisuuden.” Vastaaja F näkee ihmisen toiminnan oleellisena. Hän toteaa, että Turun Aurajoki on hänen mielikansallismaisemansa ja valitsemassaan teoksessa oleellista on ihmisen toimeliaisuus. Jokirannassa näkyy ihmisen toiminta ja kerroksellisuus nykyäänkin ja vastaaja toteaa, että laivat saaristomerenkulkuna, kansainvälisinä yhteyksinä ja telakkatoimintana ovat olleet osa maisemaa. Vastaajan F käsittelemän Aurajoen ja Turun kaupunkimaiseman lisäksi myös vastaaja G käsittelee kaupunkimaisemaa ja toteaa, että Kaivopuistonranta ja sieltä näkyvät maisemat ovat kansallismaisemaa ja ne ovat myös pysyneet samoina hänen mukaansa vuosikymmenet, jopa vuosisadan.
Vastaaja I kirjoitti mielenkiintoiselle tavalla ihmisen suhteesta teokseen ja sen kuvaamaan maisemaan. ”Ihminen liittyy teokseen uhkana, mutta myös mahdollisuutena ja hieman suojelijana. Ihminen näkyy teoksessa kuvanottopaikan valinnan kautta: antroposentrinen näkökulma, jossa katseen voimasta rakentuu maisema, halu katsoa korkealta, nähdä kauas ja muodostaa siitä kuva, hallita maiseman näyttämää luontoa joko hyödyntämällä sitä tai suojelemalla sitä.” Ihminen ja ihmisen läsnäolo maisemassa on siis sekä uhka että mahdollisuus ja ihmisen ja luonnon välistä suhdetta voi tarkastella myös valtakysymyksenä.
Aikuisryhmän vastaajat sanoittivat ja pohtivat paljon kansallismaisemaan ja valitsemaansa teokseen liittyvää esteettisyyttä ja sen kokemista. Teoksia käsiteltiin myös sielunmaisemina ja kokemuksellisuus ja elämykset olivat vastauksissa läsnä. Vastaaja C kertoo valinneensa teoksen, koska kalliot ja merimaisema miellyttävät ja teoksessa on rauhallinen ja tyyni tunnelma. Vastaaja D kuvaa järvimaisemaa myös mentaalisena tilana ja ympäristönä, joka tarjoaa esteettisen kokemuksen. Samalla piirtyy esiin vahva paikkasidonnainen (tunne)kokemus, joka on jo lapsuudessa muodostunut: ”Järvialueella kasvaneille järven läheisyys on merkittävämpää kuin metsät. Metsä kuvastaa ajatuksissa enemmän yksinäisyyttä ja erillisyyttä, kun taas järven avaruus on myös mentaalinen tila. Ihmisen merkitys luonnon osana on tässä melko pieni, jopa alisteinen tai luonto tarjoaa rauhoittavan ja esteettisen kokemuksen ihmiselle. Siitä syystä se on myös säilyttämisen arvoinen, sielunmaisema.” Vastaaja J kertoi valinneensa teoksen myös siksi, että rakastaa teoksen esittämää luontotyyppiä, korkealle kohoavia kallioita, sekametsää vanhoja mäntyjä ja horisontissa avautuvaa järvimaisemaa. Luontotyyppiin liittyi siis vahva tunneside.
Yksi vastaajista liitti kansallismaisemaan pohdintaa, joka liittyi ristiriitaan ja rumuuteen. Vastaaja H kirjoitti Nimetön (maisema) -teokseen liittyen ihmisestä kokijana: ”Tässä kyseisessä teoksessa ihminen näkee maiseman, ja kokee sen ristiriitaisena. Samalla houkuttelevana, mutta tietäen että siellä ei ole mitään muuta kuin ryteikköä, josta on lopulta palattava kotiin.” Samalla vastaaja tulee tavoittaneeksi jotakin suomalaisen melankolisen laululyriikan mielenmaisemaa ja ydintä. Kansallismaisemaa lähestyttiin ja käsiteltiin myös sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Vastaaja I toteaa, että ”Maskuliininen, suuri, vaikuttava, hallitseva, ylevä – ovat sanoja, jotka liitän kulttuuriympäristöön kansallismaiseman yhteydessä.” Myös toinen vastaaja on kiinnittänyt huomiota sukupuoleen ja sen kuvaamisen. Vastaaja J pohtii teoksessa kuvattuja sukupuoleen liitettäviä rooleja ja kyseenalaistaa niitä. ”Valitsin teoksen koska sen elementit ja tunnelma kuvaavat mielestäni hyvin ajatusta kansallismaisemasta. Kuvassa näkyy luontoa, ihmisiä sekä heidän tekemiään asioita kuten rakennus ja vaatteita. Teoksessa minua kiehtoi myös se miten niin tuolloin kuin vielä tänäkin päivänä, naisten välinen keskustelu helposti kuvataan eri tavalla kuin tilanne jossa miehet keskustelevat.” (Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä 1887, Albert Edefelt)
Alvar Cawén: Kirkko meren rannalla, 1926 Antellin kokoelma / Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Asko Penna / tekinjänoikeusvapaaThorsten Waenerberg: Kesäpäivä Päijänteellä, 1902 Antellin kokoelma / Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen / tekijänoikeusvapaaAlbert Edelfelt: Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä haltija, 1887 Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen / tekijänoikeusvapaa
Teosten arvottaminen oppilasvastauksissa
Kesäpaikka 1961-1977, Sirkka-Liisa Lonkan teoksen arvottamisessa oppilas painottaa kauneutta, luontoa ja Suomea. Oppilas kuvailee teoksen herättävän paljon tunteita, erittelemättä näitä tunteita, mutta korostaa tunteiden olevan suurimmaksi osaksi hyviä. Merkitys on Suomessa ja sen kauniissa luonnossa.
Talvi-ilta kuun noustessa 1865–1900, Fredrik Ahlstedt:
Rauhallinen, kiva, maisema, kuu luo hohtoa, ilta lumi.
Kesäyön kuu 1889, Eero Järnefelt:
Oppilas kuvailee teoksen herättävän, rennon, rauhallisen ja hauskan tunteen. Tästä vastauksesta voisi tulkita oppilaan kokemuksen teoksen äärellä olevan myös turvallinen.
Asetelma 1914, Werner Åström:
Oppilas kuvailee teosta palkittu, merkityksellistä teoksessa on hänen mukaansa kalastaminen. Useista teoksista oppilaat merkityksellistävät jonkin tekoon liittyvän toiminnan. Tässä kalastaminen, mutta useissa töissä myös rakentaminen ja teoksissa esiintyvät objektit ovat tulkittavissa merkitysten muodostumisen rakentumisessa oleellisina asioina.
Taistelevat metsot 1886, Ferdinand von Wright:
Oppilaan mukaan teos ei herätä tunteita, suomi, maisema, 3 kalkkunaa.
Koko oppilasryhmästä kolme oppilasta on sitä mieltä, ettei valitsemansa teos herätä heissä mitään tunteita, merkityksiä kuvaillaan enemmän ja tulkitsen tämän mahdollisesti tarkoittavan myös sitä, että oppilaat käsittävät keskenään hyvin eri tavalla tunteiden määritelmän.
Minulla on enemmän muistoja kuin jos olisin tuhatvuotias 1983, Risto Suomi
”Näyttää suomalaiselta”, toteaa vastaaja.
Talvimaisema 1880, Fredrik Ahlstedt:
Teoksenkohdalla oppilas kuvailee teosta kuu, luminen sää, kuu valaisee, arvot ovat oppilaan mielestä maisemassa. Taideteos on oppilaan mielestä itsessään arvokas. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, siitä että taide itsessään on arvokasta opitusti, kenties siihen liitetyn rahallisen arvon kautta. Vastaus on lyhyt eikä oppilas mainitse vastauksessa tarkoittaako hän rahallista arvoa vai jotain muuta.
Järvenlahtimaisema 1857, Werner Holmberg (tämä oli valittu kolme kertaa):
1 Teos herättää yksinäisyyttä.
2 Minulla ei herää paljon tunteita.
3 Teos nähdään karuna ja oppilas kertoo karun ympäristön herättävän tunteita. Mitä tunteita karuus herättää, tätä oppilas ei erittele.
Yksi oppilas tulkitsee maiseman karuna, yksinäisyys liittyy myös toisen oppilaan mielestä tähän teokseen ja kolmas oppilas kertoo ettei teos herätä paljon tunteita. Maalaus on vesivärityö paperille ja siinä on paljon kellastunutta vaaleaa pohjaa näkyvillä. Tämä kellastuminen saa aikaan sen että maiseman valo on hyvin erikoinen, pimenevä ja siksi kenties tulkittavissa näihin oppilaiden määrittelemiin yksinäisyyteen ja karuuteen. Tämä herättää huomiota, että kolme oppilasta on valinnut teoksen ja he kertovat siitä varsin niukasti. Itse maisema on maalauksessa aika perinteinen. Vaikea arvioida mikä teoksessa saa oppilaat tulkitsemaan sen karuksi ja mistä yksinäisyys herää kuvan kohdalla. Yksityiskohdat, muistot ja lapsuus korostuvat oppilaiden tulkinnoissa myös merkitysten kohdalla. Luonto-sana toistuu myös oppilasryhmän vastauksissa useaan kertaan, samoin järvi, maisema ja kauneus, rauha, ilo ja eri vuodenajat, joista erityisesti kesä ja talvi.
Meistä luvattiin pitää huolta 2016, Erno Enkenberg:
Oppilas kuvailee teoksen herättävän taistelufiilistä ja hippaleikkiä. Enkenbergin teos on valituista teoksista ainut joka on tehty 2000-luvun puolella.
Talvi 1873, Hugo Simberg:
Oppilaan mielestä merkitys on talvessa ja talven takaisin saamisessa. Teos on hänen mielestä arvokas, koska suomalainen on tehnyt sen.
Jääkiekkoilijat 1959, Tuulikki Pietilä:
Oppilas haluaa pelata lätkää katsoessaan teosta. Teoksessa kuvattu jääkiekkomaila on oppilaan mielestä arvokas. Tämän voisi tulkita suoraan arvon muuttamisena rahalliseksi arvoksi. Eli että maila, esine, on rahallisesti kallis.Tässä vastauksessa korostuu oppilaan henkilökohtainen suhde kansallismaisemaan. Hän ajattelee sen ehkä joksikin asiaksi, josta hän pitää, jotain joka on hänelle henkilökohtaisesti tärkeää.
Suomalainen maisema 1855, Werner Holmberg (tämä oli valittu kaksi kertaa):
Merkitykset/ tunteet: luonto, rauha, kaunis, luonto, kesä, ilo, yksityiskohtia, erilaista luontoa (mietin tarkoittaako oppilas hyvin erilaisella monipuolista luontoa).
Suomalainen maisema 1891, Albert Nikolajevitsch Benois:
Oppilas kertoo, että teos ei herätä tunteita.
Näköala Olavinlinnaan 1864, Victoria Åberg:
Luonto, järvi, värit, sävyt, pilvet. Oppilas tulkitsee tekijän pitävän luonnosta ja eri väreistä ja sävyistä. Kokonaisuudessaan teos ei ole oppilaan mielestä merkityksellinen. Oppilas näkee merkitykset pienissä yksityiskohdissa (hän korostaa näiden olevan pikkuasioita), kuten järvessä ja pilvissä, joiden hän kuvailee muistuttavan häntä lapsuuden leikeistä.
Rantamaisema Leppälahdelta 1859, Werner Holmberg:
Oppilas kuvailee teosta: kesä, iloisuus, värien kirjon oppilas on myös tulkinnut iloiseksi.
Maisema aamusumussa 1864, Ferdinand von Wright:
Oppilaan mukaan teos herättää lämpimän fiiliksen, ylpeys, merkitys teoksessa rakentuu oppilaan mukaan työn arvossa, joka kuvassa esitetyn laivan ja mökin eteen on tehty. Toisin sanoen oppilas tulkitsee kuvassa olevia objekteja arvokkaiksi työn kautta, joka on tulkittavissa myös rahallisen arvon kautta mitattuna tai toiminnallisina, hyödyn kautta arvotettuna.
Oppilasryhmän kuvauksissa merkitykseen liittyvät kysymykset voisi vastausten perusteella tulkita niin, että oppilaat näkevät merkityksen teoissa ja kuviin liittyvissä symbolisten merkitysten kautta. Esimerkiksi mökki ja sen arvo tulkitaan useassa vastauksessa sen kautta, että rakentaminen on aikaa vievää ja arvo on työssä, johon tämä aika käytetään. Värien merkitykset oppilaat tulkitsevat iloisuutena jos värit ovat kirkkaat ja niitä on paljon. Suurin osa oppilaista on valinnut perinteiseksi mielletyn luonnon maiseman, vaikka heitä ei ole ohjeistettu siihen.
Werner Homberg: Suomalainen maisema, 1855 Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen / tekijänoikeusvapaaFerdinand von Wright: Taistelevat metsot,1886 Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria Yehia Eweis / tekijänoikeusvapaaHugo Simberg: Talvimaisema, 1893 Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Janne Mäkinen / tekijänoikeusvapaa
Teosten arvottaminen aikuisryhmän vastauksissa
Vastaaja A:n valinta on Alvar Cawén: Kirkko meren rannalla 1926. Hän kertoo näkevänsä teoksen erityisen kauniina, harmonisena, mutta toisaalta kuvailee sen myös karuna. Vastaajan mielestä teos edustaa pysyvyyttä, ihmisen historiaa, kuolemaa ja suruakin.
Vastaaja B:n valitsemaa teosta: Hugo Simberg, Syksy metsässä 1895, hän kuvailee harvinaisen kauniiksi maisemaksi, mänty on hänelle itselleen merkityksellinen. Hänen mukaansa tärkeää on luonnon kuvaamisen arvostus, viileys, värit, tuuli, tunnelma. Nämä tulevat vastaajan mielestä voimakkaina esiin teoksessa.
Vastaaja C kuvailee Helmi Biesen teoksen Villingin kallioita merkityksellisyyttä seuraavasti: Rauhallinen, tyyni tunnelma. Kalliot edustavat pysyvyyttä, vahvuus, meri, eloisuus, vaihtelut, saari, kesämökkiyhdyskunta, meri, puhtaus, saastumattomuus, luonto ja maisema.
Vastaaja D kuvailee Thorsten Waenerbergin teoksen arvoja: Kesäpäivä Päijänteellä, 1902 maalausta ja sen merkitystä ja sen rakentumista siten, että teoksen merkitys rakentuu vastaajalle muistona, valokuvan kaltaisena tallenteena johon on mahdollista palata. Päijänne, venematkat, maisemakohde. Hän näkee että teosta voidaan katsoa kuin valokuvaa, siihen voidaan palata, vaikka itse paikkaan jota teos kuvaa ei voisi palata.
Vastaaja E merkityksellistää Ferdinand von Wrightin Metsämaisema Haminalahdelta,1880 teosta seuraavasti;Metsä joka on merkityksellinen, hauras, koivurunko, joka on vastaajan mielestä haavoittuva. Monimuotoisuus, ihmisen ja luonnon yhteistyö sopusoinnussa. Tässä tulkinnassa ihminen nähdään erillisenä luonnosta, mutta toisaalta myös yhteistyössä ja sopusoinnussa sen kanssa. Eri aikakaudet yhdistyvät vastaajan tulkinnassa arvoista. Vastaaja on myös sitä mieltä, että metsän muokkaus luonnon materiaaleilla kuten hiekalla tai puuaineksella ei vahingoita luontoa.
Vastaaja F:n teos: Alarik Munsterhjelm: Kalkkiveneitä, 1908. Hän rinnastaa itsensä osaksi muita joenrantoja kulkeneita kanssaan samaan kategoriaan ja historialliseen jatkumoon. Vastaaja F:n merkitys kansallismaisemassa on jossain samassa, menneessä, jonka päälle nykyisyys on rakentunut.
Vastaaja G:n kansallismaisema on vahvasti liitoksissa lapsuuteen ja sen maisemaan ja muistoihin, joita lapsuudessa on koettu yhdessä vanhempien kanssa. Sunnuntaikävelyt Kaivopuiston rannassa. Itämeri on vastaajalle tärkeä ja hän liittää sukuhistoriansa myös tähän merkityksenä. Taidesuuntana vastaaja liittää ekspressionismin ”karheiden” tunteiden ilmaisuun. Sama vastaaja liittää myös sota-ajan läsnäolon teoksen yhdeksi merkityksellistäjäksi. Vastaajan mukaan teoksessa kuvatulla rannalla rauha ei ole ollut itsestäänselvyys.
Palsan teosta ja kansallismaiseman merkityksellisyyttä tulkitessa vastaajan analyysi poikkeaa vahvasti muiden aikuisten vastauksista. Vastaajan mukaan hänen valitsemansa teos on vastalause iänikuiselle Kolille ja ihanteille. Hän kuvailee tämän näkemyksen johtuvan hänen henkilö-kohtaisen kansallisen identiteettinsä haurastumisesta suomalaisena. Vastaajan mukaan teoksessa on hänelle itselleen samaistumista, tuttuutta, kaipausta ja inhoa. Teoksessa on vesivärein kirkkain värein ”ekspressiivisesti” maalattu metsämaisema. Vastaaja analysoi myös kansallisuuteen/kansallismaisemaan liittyvää kollektiivista identiteettiä ja sen pirstaloitumista, sekä kuvailee ihmisten yhteiskunnallista eriarvoistumista sanallistaen tämän metaforisesti korkealla ja matalalla olemisen luonnon ryteikköisiin, savisiin peltoihin ja korkeisiin kallioihin.
Vastaaja I:n valinta Taneli Eskola: Kansallismaisema, 1992, hän kertoo teoksen herättävän halua suojella, varjella ja kaipausta koskemattoman luonnon äärelle. Vastaaja näkee teoksessa kultakaudelta periytyvää kunnioitusta ja arvostusta, jotka hänen mielestään rakentuvat ihmisen luontosuhteesta. Vastaajan mukaan nämä arvot rakentuvat vanhan kansan suhteesta metsään ja järviin ja luontoyhteydestä, joka on syntynyt tiiviistä ja läheisestä asumisesta lähellä monimuotoista ja rikasta ekosysteemiä.
Vastaaja J, Teos: Albert Edelfelt, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887. Vastaajan mukaan teos herättää paljon tunteita, jotka ovat ristiriitaisia. Hänen mukaansa tunnelma on rauhallinen ja turvallinen, mutta siinä on jotain surullista. Vastaajan mukaan merkitys teoksessa rakentuu ajan kuvauksen kautta.
Kaikkien aikuisten vastauksissa toistuu, lähes poikkeuksetta, muistot ja kaipaus joidenkin menneiden kokemusten tai koettujen hetkien äärelle. Kuvat / maalaukset ja kansallismaiseman merkitys siis rakentuu aikuisille vastaajille pitkälti kokemusten ja muistojen kautta. Myös lapsuuden muistojen merkitys korostuu suhteessa kansallismaisemaan. Koko aikuisryhmästä vain kahden vastaajan vastaukset poikkeavat tästä, siten että he pohtivat kansallismaisemaa ja sen yhteyttä poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Aikuiset vastaajat käyttävät runsaasti erilaisia adjektiiveja ja attribuutteja, kuten: kaipaus, hauraus, inho, haavoittuva, monimuotoinen, karhea, rauhallisuus, tyyneys, puhtaus, saastumattomuus, kauneus, pirstaloitunut, kunnioitus, ristiriita, turvallisuus, tuttuus, haavoittuva, suru, tyyneys.
Kaikkien vastaajien, sekä oppilas- että aikuisryhmän, vastauksissa kokonaisuus, jossa luonto ja siihen liittyvät muistot ja tunteet, sekä niiden kuvaus nousevat vastausten merkitysten keskiöön.
Johtopäätöksenä kaikkien vastaajien arvot ja merkitykset suhteessa kansallismaisemaan ovat hyvin perinteisiä ja luonnon ympäristöön, tunteisiin ja muistoihin liittyviä. Vaikka taiteilijat-ryhmästä saimmekin vain kaksi varsinaista vastausta kyselyyn, olivat vastaukset orientoivissa vastauksissa myös hyvin perinteisiä arvoiltaan ja samankaltaisia kuin varsinaisen kyselyn vastaukset. Harva tai vain muutama siis liitti kansallismaiseman johonkin muuhun kuin luontoon tai luonnon maisemaan. Kukaan vastaajista ei arvottanut tai analysoinut kansallismaisemaa metaforisesti, liittäen sen johonkin maisemaan, joka liittyisi liittyisi johonkin muuhun kuin luonnon maisemaan.
Oppilasryhmän vastaukset, jotka koskivat heidän käyttämiään hakusanoja olivat seuraavia: 2 x mökkimaisema, 4 x metsä, 4 x järvi, 2 x suomi, 2 x suomalainen maisema, 2 x kallio. Lisäksi oppilaat olivat käyttäneet hakusanoina seuraavia yksittäisiä hakusanoja: jääkiekko, Hugo Simberg, eläimet, talvi, taistelevat metsot ja kansallismaisema.
Aikuisryhmän vastauksissa kysyttäessä hakusanoista yksi kertoo ettei käyttänyt lainkaan hakusanaa tai hakusanoja, yhden vastaus on ettei hän ajatellut että kuvassa pitäisi näkyä välttämättä luontoa, kaksi vastaa että hakusanoina on käytetty kansallismaisemaa, kaksi on käyttänyt maisemaa, yksi Aurajokea, metsää, järveä, kaupunkia. Yhden vastauksesta ei voida tulkita mitä hakusanaa on käytetty, yksi kertoo hakeneensa puolittain juuri valitsemaansa teosta ja yksi kertoo käyttäneensä taiteilijoiden nimiä: Fanny Churberg, Väinö Blomstedt, A ja E Järnefelt, P Halonen. Myös hakusanat: merimaisema, niitty, pelto, meri, saari, saaristo ja Päijänne mainitaan vastauksissa.
Oppilasryhmästä 4 käytti aikaa teoksen etsimisessä 15 minuuttia, 2 heistä 10 min, 2 lasta 5 min, 1 lapsi 7 min, 1 lapsi kertoo käyttäneensä 20-30 min, 1 lapsi tunnin, 1 lapsi 1 min, ja loput eivät mainitse aikaa tai määrittelevät ajankäytön seuraavasti: nopeasti, jonkin aikaa, vähän aikaa. Oppilasryhmästä vajaa puolet käytti aikaa kyselyn tekemiseen keskimäärin 5-15 min. Oppilasryhmä käytti huomattavasti vähemmän aikaa vastatessaan kysymyksiin, kuin aikuisryhmä.
Aikuiset käyttivät omien vastausten mukaan aikaa jonkin verran, melko paljon, useita tunteja, vajaan tunnin, yli tunnin, 10-20 min, 15 min ja 5 min. Osa ei vastannut käytettyyn aikaan mitään, kuten myös oppilasryhmässä. Yksi vastaaja kertoi käyttäneensä aikaa useita päiviä.
Vastausten perusteella kansallismaisemaa käsiteltiin ja lähestyttiin hyvin monesta näkökulmasta ja Emilia Rönkön (Rönkkö & Mäntysalo, 2012) väitöskirjassa esittämä kulttuuriympäristöön liittyvän tiedon integrointimalli taipuisi myös tulosten erittelyyn.
Luonto liittyi vahvasti kansallismaisemaan molemmilla vastaajaryhmillä sekä orientoivassa että varsinaisessa kyselyssä. Kotiseutu ja itselle tuttu ympäristö näytti kyselyn tulosten valossa vaikuttavan itselle merkitykselliseen kansallismaisemaan. Tämä näkyi myös siinä, että saman koulun oppilaat kokivat merkitykselliseksi pitkälti samantapaisia maisemia, kuten järvi-, metsä- ja mökkimaisemia. Aikuisvastaajien myötä valitut teokset ja ympäristöt monipuolistuivat ja mukaan tuli merenäärisiä maisemia, harju- ja vaaramaisemia sekä kaupunkiympäristöjä. Sekä aikuisryhmän että oppilasryhmän vastauksissa käsiteltiin lapsuuden muistoja ja niihin liittyvät ympäristöt ja maisemat koettiin merkityksellisinä. Aikuisryhmän vastauksissa käsiteltiin myös ylisukupolvisuutta.
Oppilasryhmän oli selvästi vaikeampi eritellä ihmisen ja maiseman välistä suhdetta ja vuorovaikutusta. Orientoivan kyselyn perusteella oppilaat kuitenkin mielsivät ihmisen liittyvän kansallismaisemaan. Myös historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin tunnistaminen ja ymmärtäminen oli ymmärrettävästikin oppilaille haastavaa. Osa oppilaista oli kuitenkin jollain tasolla hahmottanut näitä, vaikka ei välttämättä kovin selkeästi osannut sitä sanallistaa. Aikuisvastaajat käsittelivät huomattavasti enemmän ja syvällisemmin teoksiin ja kansallismaisemiin liittyviä historiallisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Teoksia tulkittiin myös sukupuolentutkimuksen viitekehyksestä eli tämän päivän yhteiskunnalliset ilmiöt ja arvokeskustelut heijastuivat myös teosten tulkintoihin. He näkivät myös ihmisen ja maiseman tai ihmisen ja luonnon välisen suhteen kompleksisuuden. Heidän vastauksissaan käsiteltiin myös ristiriitaa ja ulkopuolisuuden kokemusta. Ihminen näyttäytyi suhteessa luontoon sekä uhkana että mahdollisuutena. Aikuisryhmän vastaajat käsittelivät myös muutosta ja sen näkymistä valituissa teoksissa. Aikuisryhmä liitti arvokkuuden selkeämmin luontoon, joka näyttäytyi itsessään arvokkaana ja suojeltavanakin. He liittivät teosten maisemiin esteettisiä pohdintoja ja maisemiin liitettiin moniaistisia kokemuksia, ne olivat myös sielunmaisemia. Oppilasryhmällä arvokkuus liittyi myös tekoihin ja toimintaan, joiden kautta syntyy myös merkityksellisyys. Lisäksi oppilaat olivat kiinnittäneet huomioita teoksen ja taiteen arvokkuuteen ja tekijän taitoon. Ylipäätänsäkin oppilaiden vastaukset olivat aikuisryhmää lyhyempiä ja kuvailevampia, kun aikuisryhmien vastauksiin liittyi paljon enemmän tulkintaa. Aikuisryhmän vastauksissa tuli näkyväksi se, kuinka katsominenkin on tulkintaa. Mielenkiintoista oli se, että oppilaat olivat käsitelleet teoksia nimenomaan Suomen ja suomalaisuuden kontekstissa ja suomalaisuus korostuvat heidän vastauksissaan selkeästi verrattuna aikuisryhmän vastauksiin. Orientoivan kyselyn perusteella oppilaat olivat kuitenkin ymmärtäneet sen, että kansallismaisema on erilainen eri maissa, joten oppilaiden vastauksissa näkyi myös tiettyä kansainvälisyyttä.
Merkitykselliseen kansallismaisemaan liittyi siis tunteita, merkityksellisiä ja moniaistisiakin lapsuuden paikkakokemuksia, sosiaalisia ulottuvuuksia, sekä rakennetun, urbaanin että luonnonympäristön käsittelyä. Lisäksi kansallismaisemia käsiteltiin suhteessa yhteiskunnalliseen sekä historialliseen kontekstiin, jossa huomioitiin myös taiteilijaan liittyviä tekijöitä ja taustoja. Vastaajan omat kokemukset sekä henkilöhistoria vaikuttivat olevan oleellisia tekijöitä merkityksellistä kansallismaisemaa määriteltäessä.
Merkitysanalyysissa kohteen merkitystä analysoidaan seitsemän kriteerin avulla. Seuraavaksi näitä seitsemää kriteeriä tarkastellaan lyhyesti suhteessa kyselymme tuloksiin.
Edustavuus
Vastaajien tuottama aineisto kertoo vastaajien yksilöllistä valinnoista sekä teoksen tarkastelu- ja tulkintatavoista ja heidän merkitykselliseksi kokemistaan teoksista ja kansallismaisemista. Vastaajat käsittelivät vastauksissaan selkeästi ja luontevasti sekä valitsemaansa teosta että yleisesti teoksen kuvaamaan kansallismaisemaan liittyviä asioita ja ilmiöitä. He olivat myös vastausten perusteella tietoisia siitä, että käsittelivät kansallismaisemaa teoksen tasolla sekä yleisesti. Vastaajaryhmät edustivat aikuisvastaajia, joissa oli ikäjakaumaa sekä oppilasryhmää, joka oli monin tavoin taustaltaan melko homogeeninen, koska he olivat kaikki samasta koulusta ja samalta luokalta. Lisäksi sekä aikuis- että oppilasryhmä edustivat Etelä-Suomea, mikä näkyi myös teosvalinnoissa. Teoksissa ei ollut kuvauksia esimerkiksi Lapista tai Pohjanmaalta.
Autenttisuus
Autenttisuutta voidaan tarkastella kahdella tasolla. Kansallisgallerian Ateneumin ja Kiasman teoksien autenttisuus on helppo tarkistaa ja todentaa. Vastaajat käyttivät kuitenkin Kansallisgallerian sähköistä aineistoa, jolloin teoksen ja aineistossa olevan teoksen kuvan välistä suhdetta ja sen merkitystä tulkinnalle voidaan toki pohtia. Toinen autenttisuuden taso liittyy siihen, miten teos edustaa vastaajille merkityksellistä kansallismaisemaa. Tällöin autenttisuus liittyy siis vastaajien antamiin merkityksiin ja tekemiin tulkintoihin, jotka vastusten perusteella olivat johdonmukaisia ja todentuntuisia sekä perusteltuja. Omat muistot, kokemukset ja lapsuuden maisemat ja henkilöhistoria vaikuttivat selvästi siihen, mikä koettiin merkitykselliseksi. Oppilasryhmän kohdalla on syytä huomioida, että oppilaat vastasivat kyselyyn koulupäivän aikana ja oppilaan statuksessa. Tällä on saattanut olla merkitystä vastauksiin. Toisaalta tilanteessa korostettiin sitä, ettei oikeita vastauksia ole, vaan olemme kiinnostuneita jokaisen omista ajatuksista ja näkemyksistä.
Historiallinen ja kulttuurinen merkitys
Teoksilla on oma historiallis-kulttuurinen merkityksensä jo pelkästään sen vuoksi, että ne ovat Kansallisgalleriassa. Toki tähän liittyviä valta- ja valintakysymyksiä voi käsitellä ja kyseenalaistaa. Kysely ja saamamme vastaukset lisäävät ymmärrystä siitä, miten teoksia tulkitaan ja mitä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia käsityksiä, arvoja ja merkityksiä vastaajat liittävät kansallismaisemaan. Melko pienenkin vastaajamäärän perusteella voidaan nähdä yhteisiä tekijöitä, kuten luontoon liittyvät arvot ja arvostukset. Samalla näkyväksi tulee kuitenkin myös se, että hyvin erilaiset maisemat ja ympäristöt ovat vastaajille merkityksellisiä kansallismaisemia. Perinteistä kansallismaisemaan liittyvää käsitystä myös kyseenalaistetaan ja kansallismaisemaan sekä ihmisen ja maiseman väliseen suhteeseen liitetään kompleksisuutta. On siis perusteltua käsittää kansallismaisema uudelleen määrittyvänä ja henkilökohtaisena kokemuksena. Tästä näkökulmasta ympäristöjen monipuolisuuden sekä monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää. Tässä monimuotoisuus voidaan käsittää laajasti, jolloin siihen liittyy biodiversiteetin lisäksi ympäristön ymmärtäminen laajasti sekä muun muassa sosiaalisena ja toiminnallisena ympäristönä. Emilia Rönkön integroiva malli näyttäytyy siis hyödyllisenä teoreettisena välineenä myös merkityksellisen kansallismaiseman ja siihen liittyvien ulottuvuuksien jäsentämisessä. Kuten merkitysanalyysi-menetelmään liittyvässä Museoliiton julkaisussa todetaan, kulttuurisesti merkitykselliseen kohteeseen liitetyt arvot ja käsitykset voivat vaihdella jopa saman kulttuurin sisällä (Häyhä, Jantunen & Paaskoski 2015, 12). Kyselymme todentaa tätä käsitystä. Tästä syystä moninaisuus tulisi huomioida kansallismaiseman käsittelyn yhteydessä.
Elämyksellinen ja kokemuksellinenmerkitys
Osalle vastaajista teokset tuottivat kokemuksia ja emotionaalisia elämyksiä sekä toimivat siltoina omiin muistoihin ja merkityksellisiin paikkakokemuksiin. Teosten avulla vastaajat pystyivät myös reflektoimaan omia ja käsittelemään omia arvojaan ja suhdetta heille merkitykselliseen kansallismaisemaan.
Yhteisöllinen merkitys
Vastaajat liittivät kansallismaisemaan myös yhteisöllisiä merkityksiä ja tulkitsivat ja katsoivat teoksia yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa. Kansallismaisemiin liitettiin muistoja ja tapoja, jotka liittyivät perheeseen. Lisäksi kuvattiin tunteita, jotka liittyivät muihin ihmisiin ja olivat siten yhteisöllisiä.
Ideaalitila
Ideaalitila liittyy tilaan, jossa merkitykset tulevat parhaiten esiin (Häyhä, Jantunen & Paaskoski 2015, 12). Kyselyn perusteella on vaikea määritellä kansallismaisemaan liittyvää ideaalitilaa, koska kansallismaisemat näyttäytyivät moninaisina.
Hyödynnettävyys ja käytettävyys
Kyselyn tuloksia ja niiden käytettävyyttä voidaan tarkastella eri näkökulmista ja tutkimusta voidaan jatkaa edelleen. Tulosten hyödyntäminen myös Kulttuuriperintöstrategia -hankeessa voisi olla mahdollista. Kysely tuotti mielenkiintoista materiaalia, joka taipuisi myös näyttelyn rakentamisen pohjaksi ja inspiraation sekä projektien lähteeksi esimerkiksi taiteilijoille ja taidekasvattajille.
LOPUKSI
Pidimme tätä projektia erittäin mielenkiintoisena ja antoisana. Ryhmädynamiikkamme oli hyvä ja se piti osaltaan intoa yllä läpi projektin. Jokainen ryhmäläinen toi oman näkökulmansa sekä subjektiivisen otteensa mukaan ja esimerkiksi vastausten tulkinta näyttäytyy moninaiselta tästä johtuen. Näemme, että kyseessä on ainoastaan hyvä asia projektin ollessa kokeilukulttuurin kontekstissa. Voimmekin ylpeänä todeta pilottitutkimuksemme olevan onnistunut ja pohdimme sille jatkoa. Koska tutkimus osoittautui melko laajaksi ja työlääksi kurssin tehtävänantoon nähden, päätimme pitää projektimme fokuksessa teosvalinnat ja niiden analyysit.
Kuitenkin, projektissa nousi esiin myös muita mahdollisia tutkimustapoja. Orientoivien kyselyiden tarkoitus oli virittää vastaajat pohtimaan kansallismaiseman käsitettä ja itselle merkityksellistä kansallismaisemaa, kuitenkaan ohjaamatta ajattelua kuvataiteeseen, jota jälkimmäinen tehtävänanto ja kysely koski. Orientoivien kyselyiden vastauksia ja pohdintoja voidaan vertailla kyselytutkimuksen myöhemmässä vaiheessa valittujen teosten valintaan ja kyselyiden vastauksiin. Tutkimuskysymykset voisivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia.
Miten orientoivien kyselyiden vastaukset vaikuttivat teosvalintaan vai vaikuttivatko ne lainkaan? Löytyykö tehtävä Orientoiva 1. Mitä Kansallismaisema mielestäsi tarkoittaa? vastaukset valituista teoksista jollain tavalla tai tasolla? Näkyvätkö tehtävän Orientoiva 2. Kuvaile 3-5 sanalla itsellesi merkityksellistä kansallismaisemaa, sanat valituissa teoksissa yksilö- ja ryhmätasolla eli minkälaisia eroja ja/tai yhtäläisyyksiä voidaan löytää eri vastaajaryhmien kesken?
Kokivatko vastaajat itse, että orientoivat kyselyt vaikuttivat teosvalintaan vai jäivätkö nämä kahdeksi toisistaan irrallisiksi kyselyiksi?
Onko vastaajan iällä ja ammatilla vaikutusta vastauksiin? Entäpä, olisiko syytä kysyä myös asuinpaikka?
Toinen kiinnostava tapa analysoida merkityksellistä kansallismaisemaa on tehdä valitulle teosjoukolle visuaalisen analyysi. Lähestymistapoja on useita, perinteisempiä ja vielä tunnistamattomia. Esimerkiksi ikonografinen analyysi, teosanalyysi, muotoanalyysi, kuva-analyysi edustavat visuaalisen analyysin perinteisempää puolta. Näiden yhdistäminen tutkimuksemme kanssa, jossa meillä on jo olemassa konteksti ja aineisto, voisi tuottaa mielenkiintoisia polkuja.
Visuaalista analyysia teosjoukolle voisi syventää vielä lisähaastatteluilla tutkimukseen osallistuneille, jolloin osallistavuudesta tulisi edelleen kantava teema. Vaihtoehtoja on runsaasti ja kokeilematta on vaikea sanoa mikä olisi mielekkäin tapa lähteä tätä toteuttamaan.
Lähteet:
Häyhä, H., Jantunen, S. & Paaskoski, L. 2015. Merkitysanalyysimenetelmä. [Helsinki]: Suomen museoliitto.
2013. Kulttuuriympäristön analyysi: Opas DIVE-menetelmän käyttöön. Helsinki: Museovirasto.
Rönkkö, E. 2012. Kulttuuriympäristöselvitykset: Tieto, taito ja ymmärrys maaseudun maankäytön suunnittelussa. Oulu: Oulun yliopisto.
Jälkisanat kuvavalinnoista: kirjoituksen kuvitukseksi valittiin Kansallisgallerian tekijänoikeusvapaita kuvia, joten Kiasman kokoelmiin kuuluvia teoskuvia sekä muutamaa Ateneumin kokoelmakuvaa emme voineet käyttää.
Kenttätyömme päätutkimuskohteeksi valikoitui jo keväällä 2020 Korpilahdella sijaitseva Kärkisten silta. Vinoköysirakenteinen silta ylittää Päijänteen yhdistäen niin kutsutut maa- ja vespuolen rannat toisiinsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli käsitellä kulttuuriympäristön rakentumista sillan ympäristössä. Alkuperäisen tutkimussuunnitelman mukaan tutkimuksen oli tarkoitus keskittyä alueen havainnointiin ja paikallisten haastatteluihin, mutta muutimme tutkimussuunnitelman vuoden 2021 puolella kokonaan etänä tehtäväksi. Luovuimme tällä erää myös haastatteluista, vaikka ne olisivat tarvittaessa onnistuneet myös etäyhteyksien avulla. Päätimme työskentelyssä keskittyä idean kokonaissuunnitteluun, joten haastattelut eivät mahtuneet mukaan kurssin suunniteltuun tuntimäärään. Tutkimus päätettiin rajata kokonaan etäaineistojen avulla tehtäväksi.
Meitä kiinnosti tutkia tietoa aiheista, jotka liittyvät sillan rakentamiseen, aikaan ennen sillan tuloa ja alueen maisemasta. Muodostimme alueesta kartan, joka esittelee kahdeksan eri pisteen avulla esiin nostamiamme elementtejä. Valittujen elementtien tavoitteena tutkimukselle oli vahvistaa paikallisten ja ohikulkijoiden kokemusta alueesta ja sen ominaispiirteistä.
Pisteet ovat sommiteltu kartalle niin, että niistä muodostuu looginen kävelyreitti, joka on mahdollista suorittaa paikan päällä kävellen tai etänä virtuaalialustalla liikkuen. Jokaisen pisteen kohdalla on noin sadan sanan mittainen tietoruutu, jonka avulla lukija saa yleiskuvan alueesta. Päätimme rajata ruudut noin sadan sanan mittaisiksi, jotta ne ovat napakoita ja helposti lähestyttäviä.
Kuva: Niko Havukainen
Kenttätyön toteutus
2020-luvun työelämä ja opinnot vaatii sopeutumista monenlaisiin, vaihteleviin työtehtäviin. Se on tullut erityisen selväksi opiskellessa koronaviruspandemian alkaessa, sekä sen jatkuessa. Toistaiseksi pandemialle ei ole nähtävissä helpotusta, joten työnteon on sopeuduttava tämän hetken tarjoamiin mahdollisuuksiin ja turvalliseen työskentelyyn.
Keväällä 2020 aloitettu Kulttuuriympäristön tutkimuksen opiskelijoiden kenttätyökurssi pääsi vauhtiin ennen koronaviruspandemian alkua ja leviämistä. Ensimmäiset kenttätyösuunnitelmat olivat jo kirjoitettu, kun maaliskuussa 2020 suomalaiset sulkeutuivat koteihinsa etätöihin. Työryhmän oli mukauduttava vallitsevaan tilanteeseen ja muutettava toimintatapojaan niin, että työskentely oli mahdollista etänä sekä turvallista kaikille osapuolille. Myös opiskelijat lukkiutuivat asuntoihinsa työskentelemään tietokoneruutujensa äärelle. Kenttätyösuunnitelmat tallennettiin tietokoneiden kovalevyille odottamaan parempia aikoja pandemian hellitettyä.
Kenttätyösuunnitelmiin palattiin lopputalvella 2020. Pandemia ei ollut edelleenkään helpottanut, vaan osoitti merkkejä uudesta laajenemisesta. Kurssin suoritusta ei voinut enää siirtää, joten oli aika tarttua toimeen kenttätyön suhteen, käyttäen mahdollisia resursseja. Alkuperäiset suunnitelmamme, jossa haastattelisimme ihmisiä paikan päällä oli pois suljettu. Suuntasimme katseemme kohti digitaalisia tietokantoja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Alun perin kentällä suunniteltu tutkimus siirryttiin tekemään kokonaan etänä omien huoneistojemme turvassa. Ryhmätyönä tehtävä tutkimus muuttui myös erityisen itsenäiseksi, koska kasvokkain emme voineet tavata. Parin viikon välein pitämämme tutkimuspalaverit pidettiin etäyhteyksin avulla.
Tutkimuksen tekeminen koronapandemian aikana on opettanut tekijöilleen kärsivällisyyttä aivan uudella tavalla. Samoin se on opettanut luottamusta tutkimuksen tekoon käytössä olevien resurssien mukaan. Kun elämä tarjoaa sitruunoita, tee siitä limonadia. Toisin sanoen, kun elämä tuo eteen haasteita, on niistä otettava kaikki hyöty irti.
Etätutkimuksen luomien pakotteiden mukaisesti keskityimme digitaalisten aineistojen hyödyntämiseen. Pääasiallisesti käytetty tietokanta oli Finna, johon on koottu laaja kokoelma museoiden ja arkistojen tietokantojen aineistoja. Käytimme myös Kansalliskirjaston digitaaliarkistojen sanomalehtitietokantaa, joka on uskomattoman hieno aineistolähde tutkijalle. 2000-luvun valtavat digitaaliset tietokannat ovat mahtava tilaisuus tutkimuksen tekoon tutkijan sijainnista riippumatta. On suuri etu, että pandemian aikana tietotekniikka on hyvin kehittynyttä ja mahdollistaa tutkimuksen teon lähes entistä arkea vastaavalla tavalla omissa kodeissamme. Tutkimuksen tapahtuessa etätyönä, on kiinnitettävä huomiota myös tutkimusryhmän työtapoihin sekä kommunikointiin. Ryhmän yhteydenpito onnistuu hyvin etäyhteyksien avulla, kunhan aikatauluista ja työn tavoitteista sovitaan yhdessä.
Tutkimuksesta suunniteltiin julkaisuvalmis virtuaalinen kulttuurituote, joka olisi kaikkien käytettävissä ilmaiseksi. Tutkimuksen esikuvina ovat toimineet Suomen Museoliiton Seinätön museo, sekä uutispeli-pohjalla julkaistut digitaaliset artikkelit.
Tutkimuksen tavoitteena oli parantaa alueen kulttuuriympäristön tuntemusta, sekä vahvistaa paikallisten ja vierailijoiden osallisuuden kokemusta. Lopullisen kulttuurituotteen tarkoituksena oli saada ihmiset pohtimaan omaa suhdettaan alueen maisemaan, sekä omaa suhdetta ympäristöön ja sen historiaan.
Kuva: Niko Havukainen
Lähestyimme projektia maisematutkimuksen, kulttuurisuunnittelun ja matkailustrategian näkökulmasta. Kulttuurisuunnittelun puolelta saimme ajatuksia siitä, miten sen avustuksella voitaisiin suunnitella tietyn alueen tulevaisuutta. Käsityksemme mukaan, suunnittelussa on tärkeätä tuoda esille paikallista kulttuuria sekä ”herättää alueen sielu henkiin”. Kulttuurisuunnittelun avulla on nimenomaan tarkoitus osallistaa paikallisia vakituisia- ja vapaa-ajan asukkaita, kulttuuritoimijoita, päättäjiä ja alueen muita toimijoita kuten yrityksiä.
Tutkimusta tehdessämme huomioimme myös Keski-Suomen liiton tekemän Keski-Suomen matkailustrategian vuosille 2021-2025. Strategiassa painopisteinä ovat muun muassa vastuullisuus, saavutettavuus ja digitaalisuus. Työryhmämme peilasi työstämäänsä kulttuurituotetta uunituoreen matkailustrategian painopisteisiin, jotta prototyyppinä toimivaa tuotetta pystyttiin kehittämään oikeaksi kulttuurituotteeksi. Työryhmä piti tärkeänä kehittää sellaista tuotetta, jonka voisi joskus oikeasti julkaista. Sen mahdollisia julkaisualustoja voisi olla internet-sivu, artikkeli tai jopa paikan päällä Korpilahdella olevat kyltit, joita matkailijat voivat itse lukea ilman tietokonetta tai älylaitetta.
Julkiset, digitaaliset tietokannat olivat avaintekijöitä tutkimuksen teossa, sillä ne antoivat lähes rajattoman mahdollisuuden kaivaa tietoa alueen historiasta. Jos kulttuurituote julkaistaan myöhemmin yleisölle, tarvitsemme video- ja valokuvamateriaalia, joihin meillä on käyttöoikeus.
Tulevaisuudessa matkailu voi tapahtua entistä enemmän etänä, digitaalisten alustojen avulla. Lisäksi virtuaalisen todellisuuden tarjoamat mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, joten olisi erityisen hienoa päästä tutustumaan niiden tarjoamiin etuihin paremmin. Tutkimus osoitti myös, että humanistista osaamista tarvitaan, kun luodaan sisältöä digitaalisille alustoille. Korpilahden silta-projekti oli erinomainen mahdollisuus tutustua tulevaisuuden kulttuuriperintötyöhön.
Kulttuuriympäristöpodin Kuomat kentällä -jaksossa esitellään kulttuuriympäristön tutkimusta käytännössä. Tutkimuksen kohteena oli Mutasen rukoushuone Raidanlahden kylässä Korpilahdella. Hankkeessa tehtiin rakennushistoriaselvitys Mutasen rukoushuoneesta. Voit ladata rakennushistoriaselvityksen verkkoversion tästä ja tulostettavan version tästä. (Lisätty 1.1.2023)
Podcastin jaksossa keskusteltiin useista valokuvista. Alla on esitetty valokuvat siinä järjestyksessä, kun ne tulevat esille podcastissa.
Luennolla esitetty kuva Mutasen rukoushuoneen sisältä vuodelta 1905 tai 1906, jossa seinällä näkyy tapetti, kuvaaja Alvar Cawén, kuvalähde Keski-Suomen museo.
Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan Markku Lahden puheessa esitellyt kuvat, kuvalähteet Wanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen arkisto.
Kappalainen Frans Cawén:
Mutasen pappilassa Cawénin perhettä ja palvelusväkeä jouluna:
Cawénin sukua:
Veijon Paljakko:
Työryhmä kohteessa, kuva Elina Wirkkala:
Taiteilija työssään (Wilho Sjöström), kuvaaja Alvar Cawén:
Alla kuvia Mutasen kappelin nykytilanteesta.
Kuvaaja Elina Wirkkala:
Kuvaaja Anna-Maija Tapani:
Fredrik ja Nina Ahlstedtin maalaama alttaritaulu, kuvaaja Elina Wirkkala:
3D-kameralla otettu kuvat Mutasen rukoushuoneesta, kuvaaja Anniina Grönholm:
Kuva sisätilasta, kuvaaja Elina Wirkkala:
Podcastissa esiintyneet haastateltavat:
Markku Lahti
Hannu Uusitalo
Pirkko Weijo
Rakennushistoriaselvityksen työryhmä:
Anniina Grönholm
Tanja Holmberg
Simo Karvinen
Anna Talasniemi
Anna-Maija Tapani
Elina Wirkkala
Podcastin tunnusmusiikki:
Suomen salossa, Suomalaisia säveliä 1, säv. Ennola, Juhana H. Pahlman, sov. Emil, Pathé-orkesteri, 1929, Public Domain
Podcast-jaksossa taustalla soiva virsi, jonka numero näkyy kappelin sisäkuvassa: Virsikirja 1886, virsi 156 Ah Jesus, ole kanssamme. Nicolaus Selneccer, (saks.) s. 1530, äänite, Suomalainen virsikirja.
Tarkempi tutkimuksen teko ja tutkimuksen tulokset esiteltiin podcast-jakson lisäksi tutkimusraportissa ja rakennushistoriaselvityksessä. Linkki selvitykseen on tämän sivun alussa.
KUOMAT KENTÄLLÄ 